Heinäkuun kirjat

Hannu Salmi: Frans Leijon  Kuurosokean ihmeellinen elämä

Tämän kirjan löysin tai se löydettiin minulle. Olen aikaisemmin kirjoittanut isäni isosedästä "Mykkä Matista" ja tämä kirja sivuaa hänenkin elämäänsä. Serkkuni Marjatta oli kuunnellut Maarit Tastulan ohjelmaa, jossa Hannu Salmi kertoi isoisoäitinsä aviottoman lapsen poikkeuksellisesta elämästä. Hän vinkkasi ohjelman, koska tiesi, että tämä saattaa kiinnosta minua.

Frans Lejon syntyi Yläneellä v 1878 ja menetti jo pienenä sairauden vuoksi näkönsä ja kuulonsa. Poika unohti oppimansa sanat ja juoksi nelinkontin villilapsena, johon kukaan ei saanut yhteyttä.  Frans pääsi kuitenkin Pietarsaaren kuurojenkouluun, jossa hän vähitellen oppi viittomakieltä ja pistekirjoitusta. Hänestä kehittyi taitava käsityöläinen ja puutarhaviljelijä. Frans oli tunnettu mies jo elinaikanaan ja hänestä tuli kuurojen kulttuurin avainhenkilöitä Suomessa.

Oli mielenkiintoista lukea varsinkin tuosta Pietarsaaren ajasta, koska meidän Matti on ollut siellä oppilaana samaan aikaan Fransin kanssa. Kirjoittaja Hannu Salmi sai minutkin kulkemaan Fransin elämäntaipaleen. Hän on tietokirjailija ja kulttuurihistorian professori Turun yliopistossa. Samalla sain myös tietoa, että Kansallisarkistossa on ko. koulusta muutakin tietoa tallella kuin oppilasmatrikkelit. 

Ruth Ware: Huonetoveri

April oli Hannahin ensimmäinen ystävä Oxfordissa. Ja millainen ystävä! Valovoimainen mutta teräväkielinen April keräsi ympärilleen ystäväpiirin - ja sitten hänet murhattiin.

Kymmenen vuotta myöhemmin Hannah ja Will odottavat esikoistaan. Kun Aprilin murhasta tuomittu mies kuolee vankilassa, Hannah saa käsiinsä todisteita, joiden mukaan tämä oli syytön. Hannah ei voi antaa asian olla. Jos syytön mies tuomittiin, täytyy murhaajan olla yhä vapaana - ja sen on oltava joku, jonka Hannah tuntee.

Tämä oli ensimmäinen Waren kirja, jonka luin ja se oli mielenkiintoinen. Se on merkitty jännitysosastoon eikä murhalla mässäilty vaan Hannahin selvittelyä tapahtumista, tuomittiinko hänen todistuksensa perusteella väärä ihminen ja kuka on murhannut Aprilin. Välillä luin ja välillä kuuntelin muiden hommien mukana ja vaihdoin muutaman kerran syyllistä. Enpä arvannut. 

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto

Tämän kirjan lainasin tyttäreltäni, joka oli pitänyt kirjasta vaikka se oli hänen mielestään rankka. Ja niinhän se oli. Kirja kertoo Isonvihan murhaperjantaista, jolloin venäläiset kasakat tappoivat lähes kaikki tapaamansa asukkaat Hailuodosta. 

Syyskuussa 1714 suuri joukko Pohjois-Pohjamaan rannikkopitäjien pelokkaita asukkaita pakenee venäläisiä sotilaita Haitouotoon. Heidän tarkoituksena on jatkaa pakoaan Ruotsin puolelle, mutta 200 sotilasta ehtii rantautua saareen sitä ennen. Yhden väkivaltaa leiskuvan vuorokauden aikana sai surmansa kaikki puolustuskyvyttömät pakolaiset. Tässä tapahtumassa ovat mukana venäläisiä paenneet Oulaisten pappilan nuorin tytär 17 -vuotias Christina Sundelin, joka pikaisesti vihittiin kartanon kultakutriseen ja kauniskasvoiseen perijään Fredrik Löwenmarkiin. Heitä saattamassa oli kartanon renki Eero. Kirjassa kuvataan heidän matkaansa Hailuotoon, Fredrikin kuoleman, Tinan ja Eeron pelastumisen ja sieltä Ruotsin puolelle Luulajaan. 

Christinan eli Tinan eno Ruotsin karoliiniarmeijan ratsuväen sotilas Matthias Erwast haavoittui Napuen taisteluissa ja jäi eroon joukko-osastostaan. Toivuttuaan hän lähti pohjoiseen varoittamaan sukulaisiaan ja patisti heitä nopeasti pakenemaan. Hänen taipaleensa Ruotsin puolelle ja myös siellä oli täynnä tuskaa. 

Mieleeni ei ole jäänyt lukion historian tunneilta tuosta ajasta muuta kuin Napuen taistelu. Historiakirjassakaan ei ollut kuin ylimalkainen selvitys Pohjanlahden rannikon asukkaiden paosta.  Hovimäki -sarja on kertonut tästäkin ajasta hyvin mieleenpainuvasti, samoin kymmenisen vuotta sitten esitetty Keskisarjan ja Kämäräisen ohjelma Viimeisellä rannalla. Tällaiset ohjelmat ja kirjat kertovat historiastamme paljon elävämmin kuin kuivat oppikirjat.

Tykkäsin kirjasta vaikka se oli rankka. Sitä lukiessa ajattelin, millaisia ovat venäläiset sotilaat Ukrainassa. 

Markus Nummi: Käräjät

 

Nyt sain varauksista käteeni tämän harvinaisen paksun kirjan, 571 sivua. Ja luin aika nopeasti, kiitos näiden kamalien helteiden, kun ei voi tehdä oikeita eläkeläisen töitä.

Eletään kevättä 1938, kun nuori etsivä saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen ptäjään Etelä-Pohjanmalla tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt, koko kylän tuntema Vilja-täti on sysännyt liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä.

Kirjassa "kuullaan"  Viljan kertomia asioita ja välillä etsivän kuulusteluja ja kommentteja. Vilja-täti on noin kuusikymppinen puhumaton nainen, joka kuuntelee, kun ihmiset tulevat hänen luokseen purkamaan tuntojaan. Vilja on kokenut juuri ripille päästyään niin kamalia asioita, jotka ovat tehneet hänestä "puolijauhoosen". Siihen saakka hän oli taitava tyttö, nopea juoksemaan ja rohkea puolustamaan pikkuveljeään.

Kirjasta pitäisi kertoa niin paljon, että on parempi kun laitan tähän linkin Kirsin Book Clubin blogiin,jossa on hyvin kerrottu kirjan sisällöstä. Siinä Kirsi toteaa, että kirja on hyvin inhimillinen kirja ja vaikuttava lukukokemus. 

Silloin tällöin puhutaan, että ennen oli kaikki paremmin. Kirjaa lukiessa ajattelin, että se voisi kertoa vaikka mistä kylästä ja siitä, mitä ovien takana tapahtuu ja mistä ei puhuta mitään. Ei ole naisten osa ollut silloin helppo!

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari

  

Pyysin kirjastonhoitajaa valitsemaan minulle kirjan, kun en osannut tai viitsinyt valita siitä suuresta valikoimasta. Eikä ollut hassumpi valinta.

Eletään Turussa 1930 -lukua. Kirjan päähenkilö  24 -vuotias Aina Ahlgren on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa suojattua elämää, johon sisältyivät suvun vanhat käytöstavat ja odotukset siitä, että Aina huolehtisi naimattomana tätiensä vanhuuden päivistä. Suvun tapoihin ei kuulunut, että naiset kävisivät työssä. Yllättävä kohtaus ja työtarjous vievät Ainan kesäksi saaristoon yliopiston hyönteistutkijan Veikko Honkosen assistentiksi, johon hän myös ihastuu. Juonesta ei sen enempää.

Tämän työtehtävän kautta hiljainen tottelevainen Aina saa itsevarmuutta ja tietää, mitä haluaa elämältään. 1930 -luvulla ns. parempien piirien naisilla oli turvattu elämä mutta heidän elämälleen asetettiin usein raamit, joita piti noudattaa. Näin oletan. Kirjaa lukiessa mietin, että samanlaista oli vielä jossain määrin 1950 ja 1960 -luvuillakin eli itseä hieman vanhempien naisten kohdalla. Maanviljelijän tyttären odotettiin naivan maanviljelijän pojan eikä koulutus ollut tärkeää, vaan se, että löytää aviomiehen. Hyvä kun sai olla "ainana".

Hanne Dahl: Vaara vierailee kylässä

Jossain Fb:n sivulla tykättiin Hanne Dahlin dekkareista ja niinpä lainasin ensimmäisen kirjan. Siinä sisätautilääkäri Mauri Yli-Viranko jää sairasuslomalle infarktin ja burn outin takia. Hän vuokraa toipumispaikakseen lomamökin Hauhosta. Rauhallisesta olosta ja levosta ei ole tietoakaan, sillä sattumalta hänet tunnistaa paikkakuntalainen mies, joka uhkaa paljastaa ikävän tapahtuman menneisyydestä. 

Pian sattuu kaksi epämääräistä kuolemantapausta ja Yli-Virankoa epäillään olevan motiivi.  Kirjassa nämä eivät ole ykkösenä esillä vaan kerrotaan eri ihmissuhteita. Minulle kirja oli leppoisaa kesälukemista, josta ei paljon jälkiä jää.

 Päivän sanat

Lehdet ovat lisänneet sivuilleen erilaisia pelejä, jotka mekin olemme huomanneet. Yksi peli on tällä hetkellä ykkönen ja kutsumme sitä Päivän sanaksi. Katsomme ja tuumaamme  ratkaisua meidän maakuntalehdestä ja Iltalehdestä. Hyvää virkistystä aivoille heti aamusta.

 

Yritämme alkusanoihin sisällyttää mahdollisimman monta vokaalia. Tuossa U on oikeassa paikassa, T ja O ovat sanassa mutta eri paikassa I ja L -kirjaimia ei sanassa ole. Neljännellä rivillä saimme oikean sanan eli RUTTO.

 

Iltalehden sanan aloitin kielolla.

 

Sanomme vuorotellen sanan ja tämän minä voitin tuolla TORNI -sanalla. Tässä Iltalehden Sanamestarissa on hiukan vaikeammat sanat. Aikaisemmin olivat mm. bonus, beige.

Onhan meillä "oikeakin" Päivän sana eli pieni kirjanen. Silloin tällöin katson, mikä teksi on kyseisellä päivällä. 

Meni aika kohdalleen, kun pojan perheeltä tuli kuvia päiväreissusta, jonka tekevät lasten kanssa. Olemme olleet Saarijärvellä samassa paikassa noin 35 vuotta sitten. 

Vai ei ole palveluja!!

Asun entisessä kunnassa, joka parikymmentä vuotta sitten yhdistyi kaupunkiin. Vierastan edelleen nimeä kaupunginosa. Tykkään enemmän kirkonkylästä. Meidän kunnassa oli tuolloin vajaat 4000 asukasta, joten kovin kovaa tungosta ei ole Keskustiellä. 

Silloin tällöin paikalliset ihmiset valittavat, kun meiltä on "kaikki" palvelut loppuneet. Ja syynä tietenkin kuntien yhdistyminen, ei meidän ostoskäyttäytyminen. Kyselin itseltäni, onko näin ja tulin siihen tulokseen, että ei se kokonaan pidä paikkaansa. Mulle tärkeintä ovat ruokakauppa eli S-market, apteekki ja bensatankki. Näissä asioimme aina ja omalta osaltamme pidämme niitä pystyssä. Mutta pieneksi kirkonkyläksi meillä on yllättäviäkin kauppoja. Ja ne haluan esitellä siinä järjestyksessä, kun lähden kotoa pyörällä.

Farkkutuote Ky, jonka omistaja on Marja-Liisa, tuttavallisemmin Lissu

Kaupasta löytyy miesten ja naisten vaatteita, taloustavaraa ja paljon muuta. Minä ostin viimeksi hautajaisiin mustan mekon ja päällystakin sekä kesämekon.

Kirppari Toive (tällä nimellä FB:ssä)

Tämä on meidän monista kirppareista uusin ja on ollut toiminnassa vasta muutaman viikon. Tytär varasi paikan ja niin meni mun kaapissa kutistunut mekko ja neuletakki uudelle omistajalle. Meillä on neljä kirpparia. Lähetys Kirpun kautta menee tavaraa mm. Baltian maihin ja Ukrainaan. 

Puskan Puutarhapiha

 

Omistaja Jaana myy meille mullat, lannoitteet, ruukut, työkalut, siemenet, kukkien taimet ja amppelikukat. Kukkia oli nyt vähemmän myynnissä, kun ne on jo myyty! Syksyllä on vuorossa callunat ja muut syksyn kasvit. Jaanalla ja muulla henkilökunnalla on aina aikaa opastaa puutarhaan liittyvissä asioissa. 

Tarjan ompelukauppa

 

Ei tarvi lähteä kaupunkiin hakemaan sopivan väristä ompelu- tai villalankaa. Saan täältä kaiken ompeluun liittyvät tavarat, vain kankaan hankin muualta. Tarja myy myös monien kotimaisten valmistajien lastenvaatteita, pyyhkeitä ym. Tarja on monipuolinen yrittäjä, hän aloitti Yo-pukuompelijakoulutuksella, sitten yrittäjän ammattitutkinto, yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto, on merkonomi ja suorittanut vielä liiketoiminnan ammattitutkinnon. 

Osto- ja myyntiliike Kleopatra

Tämä ei olekaan mikään pikkuliike: neliöitä on paljon ja tavaraa vielä enemmän. Ja mikä parasta, tavarat ovat siististi esillä, samoin hinnat. Mun ikäisellä on kotona oma "kleopatra", joten vähemmän tarvin täältä mitään. Poika puolestaan kertoi, että monta tavaraa käyvät ensin täältä katsomassa ennenkuin menevät "oikeasti" ostamaan. Minä olen antanut yhteystietoni, jos kauppiaan haaviin sattuisi tulemaan Emma-tuoli. Tämä on huippu!

VMT Rauta & Rakennustarvike

Meillä on täällä oikea rautakauppa, josta saa raudat ja laudat, maalit ja tasoitteet, työkalut, lattiamateriaalit ja paljon muuta. Minä hain viimeksi pari purkkia maalia, kun teimme kaksi vanhaa ovea sermiksi yläkertaan. Miehelle tämä on tutumpi liike.

Ja jos laiskottaa keittiöhommat, voimme käydä kahvilassa tai syömässä. Kirkko on keskellä kylää. Terveyspalveluja on viety kaupunkiin, kiitos hyvinvointialueen. Toivotaan, ettei siellä tarvi käydä montaa kertaa vuodessa, harvemmin kuitenkin kuin ruokakaupassa ja apteekissa. Niin, ja tukka tarvittaessa lyhenee, kihartuu tai muuttaa väriä oman paikkakunnan kampaamoissa ja partureissa. 

Eikä tässä vielä kaikki. Paljon muutakin löytyy meiltä.

Onko nyt kesä?

Tänään 9.7. on mun mielestä vasta toinen tai kolmas kesäpäivä. Juhlistin sitä pukeutumalla mekkoon, kun menimme ostoksille ja itsepalvelupesulaan.  

Kun katselen puutarhaa ja vihannesmaata, ei näkymä ennusta kovin satoisaa syksyä.

Jos oikein tarkasti katsot tai suurennat kuvaa, saatat nähdä muutaman porkkanan taimen. Toki kylvin tämän vähän myöhässä, mutta kuitenkin....

Eikä näytä avomaankurkutkaan häävisiltä. Pari on kuollut ja ihme on, jos noista syksymmällä saa säilöttävää. Ja niin kun minä rakkaudella taimet kasvatin siemenestä ja huolehdin istutuskuntoon. Mitäpä jos kasveilla on jotain yliluonnollisia kykyjä ja tietävät, että viime syksynä päätin, etten enää kasvata kurkkuja vaan ostan kaupasta. Antavat näin näpeilleni. 

Sipulit ovat ainoat, jotka ovat nauttineet vedestä eivätkä ole olleet moksiskaan kylmistä ilmoista.

  

Meidän puutarha on aika varjoinen ja pionitkin kukkivat normaalia myöhemmin. Ehkäpä ne odottavat luvattujen hellepäivien jälkeen mahdollisesti tulevaa ukkossadetta. Niinhän usein käy. 

En minä ole aivan murheen murtama, mutta tuli mieleen kirjoitella, ettei kaikki ole mennyt niinkuin Strömsössä. Toki moni muukin on sanonut, että huonosti ovat hyötykasvit lähteneet kasvuun. Jospa tulevat viikot pelastavat. Rikkaruohot sentään ovat tykänneet alkukesästä!