Meidän kaapin tekijä Mykkä-Matti

Sain tämän ison astiakaapin syntymäkodistani Lapualta. Kaapista on minullakin paljon muistoja ja historiaa. 

Isäni puhui aina, että kaapin oli tehnyt hänen isänsä isosetä Mykkä-Matti, joka oli syntynyt 1870 -luvulla. Hän on tehnyt kaapin todennäköisesti 1900 -luvun alussa. 

Minun lapsuudessani kaappi oli vaalean vihreä ja äitini siihen kyllästyneenä maalasi sen ruskeaksi. Kun kunnostimme kaapin, maalasin sen meidän entisöintipiirin opettajan valitsemilla Tikkurilan perinneväreillä.

 

Olen usein miettinyt, miten sivukylässä asunut kuuromykkä Matti on osannut tehdä tuollaisen kaapin ja mistä hän on saanut mallin siihen. Kun taas kerran katselin kirkonkirjoja tuolta ajalta, löysin Matin kohdalla maininnan Pietarsaaren kuuromykkäinkoulusta. Lisäksi hänen kohdalleen oli merkitty Kuuromykkä.

Löysin Kansallisarkistosta tiedon, että kyseisen koulun arkistoa on Vaasan yksikössä. Niinpä teimme reissun Vaasaan ja koulun oppilasluettelosta löytyi hänen nimensä vuosilta 1891-94. Valitettavasti matrikkelitietoja ei siellä ollut. 

Kyselin Fb:n Etelä-Pohjalaiset suvut -ryhmästä, miten sivukylän talollinen on osannut lähettää nuoren pojan noin 120 kilometrin päähän Pietarsaareen. Yksi henkilö antoi varsin hyvän vastauksen: pappi on todennäköisesti ohjannut hänet kouluun. Kinkereillähän lueteltiin kaikki talon rippikoulun käyneet asukkaat ja siinä yhteydessä varmaan pappi on puhunut koulusta. Kunnat ovat jo tuolloin lähettäneet sokeita ja kuuromykkiä lapsia ja nuoria kauaksikin kouluun. Tavoitteena on ollut, että nuoret saavat ammatin eivätkä jää kunnan elätettäväksi.

Matti kuoli valitettavasti jo 39-vuotiaana keuhkotautiin. Tässä sukututkimuksessa on hienoa se, kun saa sukulaisista muutakin tietoa kuin nimen sekä syntymä- ja kuolinajat. Ja huonekalujen entisöinnissä kiehtoo sekin, kun jokaisella mööpelillä on tarina.