Kesäkuun kirjat

Heidi Köngäs: Tango Frisk

Jalmari Frisk, pitkä ja komea ruotsalaismies saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vaasan lähelltä. Tansseissa hän kohtaa nuoren Alinan, karjakon Saarijärveltä. Heidän välilleen syntyy luja veto ilman yhteistä kieltä. Häät vietetään ja lapsia syntyy ripeässä tahdissa.

Alina palvoo Jalmaria, joka tekee niinkuin tahtoo. Miehen sana on laki. Alina hoitaa nurkumatta kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi. Näin kirjoitetaan kirjan takakannessa.

Kirjassa vuorottelevat Alinan, tyttären Kristiinan, poikien Uskon ja Aatoksen kertomat asiat. Alman mies Jalmari elää omaa elämäänsä eikä auta eikä kiitä vaimoaan vaan vaatii, että häntä passataan. Sota vaikuttaa poikien elämään aika rajusti eikä Kristiinankaan elämä lääkintälottanaolon jälkeen ole helppoa.

Kirjassa ärsytti Jalmarin itsekkyys sekä Alinan alistuminen kaikkien piiaksi ja käskyläiseksi. Eivätkä lapsetkaan näe, miten äiti väsyy työtaakkansa alla. Toki katson tuota aikaa tämän päivän silmin. Eihän siitä ole kauaakaan aikaa, kun esim. maatalossa miehet eivät tehneet mitään naisten töitä. Kirja oli mielenkiintoinen.

Krista Launonen: Kuvankauniit ja kuolleet - Näin luotiin täydellinen uhri

Tämä on niitä kirjoja, jotka olivat kirjastossa tyrkyllä. Ja silloin tällöin otan kirjan mukaan. Kirjassa pohditaan sitä, miksi toiset murhat nousevat otsikoihin ja toiset eivät. 

"Kun nuori, valkoihoinen nainen katoaa tai murhataan, hän saa enemmän mediahuomiota kuin kukaan muu. Tummaihoisen, transsukupuolisen tai seksityöläisen kuolemasta usein vaietaan. Miksi? Krista Launosen ainutlaatuinen teos paljastaa, mikä tekee joistakin uhreista tärkeimpiä kuin toisista." Näin kirjan takakannessa. Kirjailija on selvitellyt myös vanhoja, jo 1800 -luvun mysteereitä. 

Aika mielenkiintoinen kirja.

Anders de la Motte: Keräilijä

Kirjaston vinkkausillassa esiteltiin tämä kirjailija, joka oli mulle aivan uusi tuttavuus. Lainasin ja piti näpeissään. Kirjan takakannen teksti on niin hyvä, ettei mun kannata yrittää olla fiksumpi.

"Rikostarkastaja Leonore Askerilla on Malmön poliisin vakavien rikosten yksikön johtopaikka käden ulottuvilla. Kaikki muuttuu, kun nuori nainen katoaa salaperäisesti ja kesken korkea profiilin rikostutkinnan johto päättääkin siirtää Askerin syrjään. Hän joutuu ns Kadonneiden sielujen yksikön johtajaksi. Poliisiaseman kellariin unohdettu yksikkö erikoistuu "outojen" tapausten tutkintaan.

Nöyryytyksestä huolimatta Asker uppoutuu yhteen erikisista tapauksista: joku asettelee öisin pahaenteisiä miniatyyrihahmoja pienoisrautatien maisemiin. Pian viattomalta vaikuttava mysteeri alkaa paljastaa synkkiä juuriaan. Liittyvätkö hahmot jollain tavalla kadonneeseen naiseen?

Luen jatkossa muitakin Motten kirjoja!

Kari Hotakainen: Helmi

Lapsettomuudesta kärsivän Miran ja Tonin sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahverojen sijaan he löytävät metsästä iäkkään nisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Koska Helmi ei muista mitään, he vievät hänet kotiinsa lepäämään. Mira haluaa heti ilmoittaa poliisille mutta Toni haluaa hoivata vanhaa rouvaa, joka luulee olevansa hotellissa. 

Tästä alkaa aikamoinen tapahtumien ketju, joka muuttaa jokaisen elämän. Helmi ei olekaan tavallinen mummo ja hänen aikaisempi ammatti tulee näkymään nopeissa käänteissä.  Vaikka ihmisellä on muistisairaus, jotkin piirteet ja tavat säilyvät silti. Niin Helmilläkin.

En kirjoita enempää. Jos tykkäät Hotakaisen kirjoista, lue tämäkin. Ja vaikket tykkäisikään.

Sofi Oksanen: Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan

Tämä kirja perustuu Oksasen puheeseen, jonka hän piti Ruotsin Akatemian järjestämässä sananvaputta ja demokratiaa uhkaavia tekijöitä käsittelevässä konferenssissa 22.11.2023. Puheenvuoro herätti yleisössä niin suuren innostuksen, että Oksanen vastasi kirjoittamalla tämän kirjan. Kirjassa kuvataan sitä, miten Venäjä toimii Ukrainassa ja on toiminut aina valloittamillaan alueilla.

Kreml hyväksyy täysin seksualisen väkivallan ja ihmisoikeuksien rikkomisen. Venäjä vaientaa naisia, käyttää raiskausta aseena eikä pidä rikoksena naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Sofi Oksaen on saanut kimmokkeen kirjalleen isotätinsä kohtalosta aikana, jolloin Neuvostoliitto alisti Viron.

Kirja oli tosi rankka enkä pystynyt lukemaan sitä kuin palan kerrallaan. Mutta se avasi silmät, miten tämänkin päivän Venäjä Putinin johdossa toimii. Lukekaa!

J.L Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

 

Nämä kirjat ovat omasta kirjahyllystä. Isomman kirjan olen ostanut jostain antiikkimessuilta, painovuosi 1950 ja kirjassa omistuskirjoitus Arjalle jouluna 1950. Pienempi kirja on Miehen veljen oppikoulussa luettu vuoden 1967  järjestysnumeroltaan 51-52 painos. Molemmat ovat selityksillä varustettuja koulupainoksia.

En muista, että olisin lukenut näitä oppikouluaikoina, enkä ole lukenut myöhemminkään. No, jo oli aika. Suurimman osan runoista luin mutta muutaman ohitin. Kirjan lopussa on lyhyt tiivistelmä Suomen sodasta 1808-09 ja tietoja runoissa mainituista henkilöistä ja paikoista. Ne toivat paljon mielenkiintoista tietoa. 

Kun kävimme tutustumassa Paateriin Katja Kärjen kirjan vuoksi, näiden runojen tapahtumapaikoilla ei tarvinnut käydä, koska niistä monet ovat minulle tuttuja: Alavus, Karstula, Kauhajoki, Lapua,  Oravainen, Ruona (kylä Kuortaneella ja mun yhden sukuhaaran synnyinpaikka), Salmi ja Virrat. 

Runoja lukiessa mietin taas, miten paljon itänaapuri on vuosisatojen ajan tuonut murhetta ja tuhoa maallemme. 

Kirjojen lukeminen vastasi kirjaston lukuhaasteen kohtaan "ilmestynyt alun perin ruotsiksi")