Onko Paateri tuttu?

Minulle tuo nimi ei sanonut mitään ennen viime syksyä. Silloin lainasin kirjastosta Katja Kärjen kirjan Evan neljä elämää. Valitsin sen lähinnä kirjailijan takia. Kirjan luettuani sanoin Miehelle, että ensi kesänä menemme poikki Suomen Paateriin. Juhannusviikolla vierailimme siellä.

Katja Kärjen kirja ei ole elämäkerta vaan romaani Eevan elämästä. Hemulin kirjahyllyssä on kuvattu hienosti Eevan elämää:

1920 -luvulla Vieremällä pieni Eeva veistää puukolla hevosta. Muuta häin ei juuri halua tehdäkkään. Koulussa hänelle nauretaan, kun hänet ohjataan tekstiilityökokeilun jälkeen poikien seuraksi puukäsityöhän. Hymyt hyytyvät pian, sillä Eevalla on taito näpeissään. 1930 -luvulla Eeva opiskelee Ateneumissa, jossa saa oppia mutta myös pettyy siihen, että pitää yrittää menestyä. Ei saa vaan olla ja veistää.

Valmistumisen jälkeen tulee sota ja Eeva joutuu jättämään veistohaaveet sivuun. Sodan aikana hän tapaa tulevan aviomiehensä Paavon ja muuttaa hänen kotitilalleen Lieksan Vuonisjärvelle.  Maatilan emäntänä hän veistää, kun muilta töiltä ehtii. Eva saa näyttelyn Helsinkiin vuonna 1974 ja siitä alkaa nousu menestykseen. 

Mitä siellä Paaterissa on?

Eva ja Paavo Ryynäsen taiteilijakodin rakennukset ovat täynnä Evan veistämiä teoksia. Esitteen mukaan keskeisiä aiheita olivat luonto, eläinhahmot, lapset, satuhahmot ja maalaistalon askareet. Kotitalo on Ryynästen toiveesta jätetty sellaiseksi kuin he olisivat kesken tavallisen päivän lähteneet käymään asioillaan. Tilan navetta muutettiin ateljeeksi. 

Evan suurikokoisin työ on Paaterin kirkko, joka hämmästyttää.

Alttarin yläpuolella oleva veistos syntyi Evan päässä, kun hän kastetilaisuudessa kummina piti pientä vauvaa sylissään

Kirkon penkitkin on veistetty yhdestä puusta

Ikkunaverho

Seitsemän veljestä on kuvattu moniin veistoksiin. Tämä on veistetty seinään.

Paateri oli reissun pääkohde, mutta näimme muutakin:

Tutustuimme Valamon luostariin, näimme munkkeja ulkona töissään ja nautimme kahvilassa kahvit ja rinkelit

Tutkijat sanovat, että Suomen pinta-alasta on 75% metsää, pitää varmaan paikkansa

Miten paljon oli matkan varrella entisiä kyläkauppoja ja autiotaloja. Kuulun itse siihen ikäpolveen. joka osaltaan tyhjensi kyliä, kun lähdimme työn perässä isompiin asutuskeskuksiin. Silti se on surullista.

Näimme järviä edessä, sivulla ja takana. Miten paljon niitä onkaan Itä- ja Keski-Suomessa. Meillä kaksi jokea ja tekojärvi. Mutta on avaruutta.