Heinäkuun kirjat
Hannu Salmi: Frans Leijon Kuurosokean ihmeellinen elämä
Tämän kirjan löysin tai se löydettiin minulle. Olen aikaisemmin kirjoittanut isäni isosedästä "Mykkä Matista" ja tämä kirja sivuaa hänenkin elämäänsä. Serkkuni Marjatta oli kuunnellut Maarit Tastulan ohjelmaa, jossa Hannu Salmi kertoi isoisoäitinsä aviottoman lapsen poikkeuksellisesta elämästä. Hän vinkkasi ohjelman, koska tiesi, että tämä saattaa kiinnosta minua.
Frans Lejon syntyi Yläneellä v 1878 ja menetti jo pienenä sairauden vuoksi näkönsä ja kuulonsa. Poika unohti oppimansa sanat ja juoksi nelinkontin villilapsena, johon kukaan ei saanut yhteyttä. Frans pääsi kuitenkin Pietarsaaren kuurojenkouluun, jossa hän vähitellen oppi viittomakieltä ja pistekirjoitusta. Hänestä kehittyi taitava käsityöläinen ja puutarhaviljelijä. Frans oli tunnettu mies jo elinaikanaan ja hänestä tuli kuurojen kulttuurin avainhenkilöitä Suomessa.
Oli mielenkiintoista lukea varsinkin tuosta Pietarsaaren ajasta, koska meidän Matti on ollut siellä oppilaana samaan aikaan Fransin kanssa. Kirjoittaja Hannu Salmi sai minutkin kulkemaan Fransin elämäntaipaleen. Hän on tietokirjailija ja kulttuurihistorian professori Turun yliopistossa. Samalla sain myös tietoa, että Kansallisarkistossa on ko. koulusta muutakin tietoa tallella kuin oppilasmatrikkelit.
Ruth Ware: Huonetoveri
April oli Hannahin ensimmäinen ystävä Oxfordissa. Ja millainen ystävä! Valovoimainen mutta teräväkielinen April keräsi ympärilleen ystäväpiirin - ja sitten hänet murhattiin.
Kymmenen vuotta myöhemmin Hannah ja Will odottavat esikoistaan. Kun Aprilin murhasta tuomittu mies kuolee vankilassa, Hannah saa käsiinsä todisteita, joiden mukaan tämä oli syytön. Hannah ei voi antaa asian olla. Jos syytön mies tuomittiin, täytyy murhaajan olla yhä vapaana - ja sen on oltava joku, jonka Hannah tuntee.
Tämä oli ensimmäinen Waren kirja, jonka luin ja se oli mielenkiintoinen. Se on merkitty jännitysosastoon eikä murhalla mässäilty vaan Hannahin selvittelyä tapahtumista, tuomittiinko hänen todistuksensa perusteella väärä ihminen ja kuka on murhannut Aprilin. Välillä luin ja välillä kuuntelin muiden hommien mukana ja vaihdoin muutaman kerran syyllistä. Enpä arvannut.
Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Syyskuussa 1714 suuri joukko Pohjois-Pohjamaan rannikkopitäjien pelokkaita asukkaita pakenee venäläisiä sotilaita Haitouotoon. Heidän tarkoituksena on jatkaa pakoaan Ruotsin puolelle, mutta 200 sotilasta ehtii rantautua saareen sitä ennen. Yhden väkivaltaa leiskuvan vuorokauden aikana sai surmansa kaikki puolustuskyvyttömät pakolaiset. Tässä tapahtumassa ovat mukana venäläisiä paenneet Oulaisten pappilan nuorin tytär 17 -vuotias Christina Sundelin, joka pikaisesti vihittiin kartanon kultakutriseen ja kauniskasvoiseen perijään Fredrik Löwenmarkiin. Heitä saattamassa oli kartanon renki Eero. Kirjassa kuvataan heidän matkaansa Hailuotoon, Fredrikin kuoleman, Tinan ja Eeron pelastumisen ja sieltä Ruotsin puolelle Luulajaan.
Christinan eli Tinan eno Ruotsin karoliiniarmeijan ratsuväen sotilas Matthias Erwast haavoittui Napuen taisteluissa ja jäi eroon joukko-osastostaan. Toivuttuaan hän lähti pohjoiseen varoittamaan sukulaisiaan ja patisti heitä nopeasti pakenemaan. Hänen taipaleensa Ruotsin puolelle ja myös siellä oli täynnä tuskaa.
Mieleeni ei ole jäänyt lukion historian tunneilta tuosta ajasta muuta kuin Napuen taistelu. Historiakirjassakaan ei ollut kuin ylimalkainen selvitys Pohjanlahden rannikon asukkaiden paosta. Hovimäki -sarja on kertonut tästäkin ajasta hyvin mieleenpainuvasti, samoin kymmenisen vuotta sitten esitetty Keskisarjan ja Kämäräisen ohjelma Viimeisellä rannalla. Tällaiset ohjelmat ja kirjat kertovat historiastamme paljon elävämmin kuin kuivat oppikirjat.
Tykkäsin kirjasta vaikka se oli rankka. Sitä lukiessa ajattelin, millaisia ovat venäläiset sotilaat Ukrainassa.
Markus Nummi: Käräjät
Nyt sain varauksista käteeni tämän harvinaisen paksun kirjan, 571 sivua. Ja luin aika nopeasti, kiitos näiden kamalien helteiden, kun ei voi tehdä oikeita eläkeläisen töitä.
Eletään kevättä 1938, kun nuori etsivä saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen ptäjään Etelä-Pohjanmalla tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt, koko kylän tuntema Vilja-täti on sysännyt liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä.
Kirjassa "kuullaan" Viljan kertomia asioita ja välillä etsivän kuulusteluja ja kommentteja. Vilja-täti on noin kuusikymppinen puhumaton nainen, joka kuuntelee, kun ihmiset tulevat hänen luokseen purkamaan tuntojaan. Vilja on kokenut juuri ripille päästyään niin kamalia asioita, jotka ovat tehneet hänestä "puolijauhoosen". Siihen saakka hän oli taitava tyttö, nopea juoksemaan ja rohkea puolustamaan pikkuveljeään.
Kirjasta pitäisi kertoa niin paljon, että on parempi kun laitan tähän linkin Kirsin Book Clubin blogiin,jossa on hyvin kerrottu kirjan sisällöstä. Siinä Kirsi toteaa, että kirja on hyvin inhimillinen kirja ja vaikuttava lukukokemus.
Silloin tällöin puhutaan, että ennen oli kaikki paremmin. Kirjaa lukiessa ajattelin, että se voisi kertoa vaikka mistä kylästä ja siitä, mitä ovien takana tapahtuu ja mistä ei puhuta mitään. Ei ole naisten osa ollut silloin helppo!
Jenna Kostet: Sinisiipisten saari
Pyysin kirjastonhoitajaa valitsemaan minulle kirjan, kun en osannut tai viitsinyt valita siitä suuresta valikoimasta. Eikä ollut hassumpi valinta.
Eletään Turussa 1930 -lukua. Kirjan päähenkilö 24 -vuotias Aina Ahlgren on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa suojattua elämää, johon sisältyivät suvun vanhat käytöstavat ja odotukset siitä, että Aina huolehtisi naimattomana tätiensä vanhuuden päivistä. Suvun tapoihin ei kuulunut, että naiset kävisivät työssä. Yllättävä kohtaus ja työtarjous vievät Ainan kesäksi saaristoon yliopiston hyönteistutkijan Veikko Honkosen assistentiksi, johon hän myös ihastuu. Juonesta ei sen enempää.
Tämän työtehtävän kautta hiljainen tottelevainen Aina saa itsevarmuutta ja tietää, mitä haluaa elämältään. 1930 -luvulla ns. parempien piirien naisilla oli turvattu elämä mutta heidän elämälleen asetettiin usein raamit, joita piti noudattaa. Näin oletan. Kirjaa lukiessa mietin, että samanlaista oli vielä jossain määrin 1950 ja 1960 -luvuillakin eli itseä hieman vanhempien naisten kohdalla. Maanviljelijän tyttären odotettiin naivan maanviljelijän pojan eikä koulutus ollut tärkeää, vaan se, että löytää aviomiehen. Hyvä kun sai olla "ainana".
Hanne Dahl: Vaara vierailee kylässä
Jossain Fb:n sivulla tykättiin Hanne Dahlin dekkareista ja niinpä lainasin ensimmäisen kirjan. Siinä sisätautilääkäri Mauri Yli-Viranko jää sairasuslomalle infarktin ja burn outin takia. Hän vuokraa toipumispaikakseen lomamökin Hauhosta. Rauhallisesta olosta ja levosta ei ole tietoakaan, sillä sattumalta hänet tunnistaa paikkakuntalainen mies, joka uhkaa paljastaa ikävän tapahtuman menneisyydestä.
Pian sattuu kaksi epämääräistä kuolemantapausta ja Yli-Virankoa epäillään olevan motiivi. Kirjassa nämä eivät ole ykkösenä esillä vaan kerrotaan eri ihmissuhteita. Minulle kirja oli leppoisaa kesälukemista, josta ei paljon jälkiä jää.
Tuo Käräjät oli tosiaan mielenkiintoinen kirja, joskin olisi ehkä voinut joitakin kiemuroita jättää pois, niin olisi mitta vähän lyhentynyt. Alasalmen kirjoista olen tykännyt, mutta tuo vielä lukematta. Pistetään listoille. Frans Leijon olisi kanssa mielenkiintoinen. Voi miksi maailmassa on niin paljon kiinnostavia kirjoja joita ei ehdi lukea! Mulla hellelukemisena Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita. Olen ne ehkä joskus lukenut, mutta kovasti hyvästi meni uudelleen. Viimeinen osa vielä kesken.
VastaaPoistaKäräjiä olisi tosiaan saanut hiukan tiivistää. Alasalmea en ole ennen lukenut, laitan myös listoille. Minä voisin lukea uudestaan Hovimäki-sarjan. Siinä on Suomen historiaa tuotu niin mielenkiintoisesti esille.
VastaaPoista