Elokuun luetut kirjat

Seppo Jokinen: Viimeinen vääntö

Jokisen 30. Komisario Koskinen -sarjan kirja päättyy tähän kirjaan. Niin hullulta kuin se kuulostaa, mun tulee ikävä Sakari Koskista ja hänen työporukkaansa. Seppo Jokinen ja Pirkko Arhippa olivat meidän kirjaston kirjailijaillassa puutarhassamme vuonna 2002. Silloin olin jo lukenut hänen aikaisemmat seitsemän kirjaa, joista viimeisin oli silloin Vilpittömässä mielessä. Ja Jokinen on kulkenut meidän mukana jokaisessa kirjassa.

Viimeisen Koskinen - kirjan takakannessa lukee: Rikoskomisario Sakari Koskisen viimeinen kesä poliisivoimien palveluksessa ei ole niin huoleton kuin hän oli vielä keväällä kuvitellut. Leppoisat viikot ennen eläkettä vaihtuivat hektiseksi takaa-ajoksi aikaa vastaan, kun salaperäinen mysteerimies käy viattomien ihmisten kimppuun kohtalokkain seurauksin. Samalla Tampereen poliisia juoksuttaa myös valtakunnan mediaa kuohuttava julkkisterapeutin salamyhkäinen katoaminen.

Kesähelteillä Koskinen joutuu hikoileman suurten päätösten edetessä. Niin työ- kuin yksityiselämäkin odottavat lopullisia ratkaisuja.

Kaikki nämä vuodet olen tykännyt Jokisen tyylistä kirjoittaa; ei mässäillä raakuuksilla, ollaan avoimia erilaisille vaihtoehdoille, nostetaan esiin yhteiskunnan ja ihmisten kipukohtia mutta ei paasata niistä. Jokinen kirjoittaa myös niin, että lukijana alan joskus aavistaa, mihin päin tutkimuksissa mennään.  

Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja

Tämän jännäreiden luokkan merkityn kirjan takakannessa: Äkkiväärä Helvi Helve on aikamme neiti Marple. Hurmaava hyvänmielen dekkarisarja alkaa. Antiikkiharrastajan menehtyminen herättää epäilyksiä hämäläiskylässä, mutta poliisi kuittaa kuoleman luonnolliseksi. Esiin astuu Hauhon oma etsiväjengi: omapäinen eläkeläinen Helvi Helve puudeleineen, pirtsakka perinnerakentaja Riitta sekä kyläkupan arvoituksellinen Hannu. 

Tämän kolmikon lisäksi yhtenä päähenkilönä on vanhempi konstaapeli Anna Järvinen. Eikä saa unohtaa Helvin ärhäkkää ja hemmoteltua puudelia, joka on ehkä liikaakin esillä. Vaikka nuo kolme "etsivää" ovat varsin erilaiset, he tulevat toimeen toistensa kanssa, kun on yhteinen mielenkiinnon kohde eli murha ja murhat. 

Kirja oli ns. pehmodekkari ja murhista huolimatta helppo luettava ja mainoksen mukaan kirja on oikea lukuherkku kaikille kotimaisen designin ja lempeän jännityksen ystäville. Kirjassa vieraillaan myös Fiskarsin vintagemessuilla, mikä lisäsi kiinnostusta Fiskarsiin. Ties vaikka tulisi käytyä joskus siellä?

Raija Oranen: Iso

  

Iso on romaani Mäntän suurmiehestä Gösta Serlachiuksesta, jolla oli iso vaikutus koko Suomen historiaan. Gösta Serlachius syntyi 26.4.1876 Pietarsaaressa ja kuoli 18.19.1942 Mäntässä.

Gösta peri setänsä aseman, syrjäyttää tämän pojan, nai serkkunsa ja laajentaa siten valtaansa ja varallisuuttaan. Hänestä kasvaa mittaansa suurempi mies, joka perustaa tehtaita, johtaa yrityksiä, matkustaa maailmalla, osallistuu politiikkaan jakerää mittavan taidekokoelman. Hänestä tulee iso kaikilla mittapuilla.

Mitä ajatteli tuo mahtava mies, millä tavoin suunnitteli tulevaa, katuiko mahdollisesti joutuessaan ruhjomaan läheisiään, mikä tuotti hänelle iloa - tästä kaikesta Raija Oranen kertoo taitavasti ja eläytyen, niin kuin hän vain osaa. Tämä teksti on kirjaston esittelyssä.

Oranen yhdistää kirjassaan faktaa ja fiktiota ja saa henkilöt elämään kertomalla tai kuvittelemalla heidän tekemisiään, tunteitaan, ihmissuhteita ja sairauksia. Hänen kirjoitustyyliään on arvosteltu ja lähteitä on kuulemma merkitty leväperäisesti.

Arvosteluista huolimatta tykkäsin kirjasta ja varsinkin tuon ajan historian tapahtumista. Näin kirjoitettuna niistä on helpompi lukea kuin virallisesta historiakirjasta. Tämän tyyppiset kirjat innostavat selvittämään lisää suvusta ja paikkakunnasta. Suosituksen antoi ystäväni Hannele, joka tietää alueen historiasta minua paljon enemmän. Kiitos siitä!

Moa Herngren: Ruotsalainen avioero

Viisikymppiset Bea ja Niklas ovat olleet yhdessä 32 vuotta. Heillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä ja aivan mukava elämä Tukholman hienostoalueella. Niklas häipyy kuitenkin riidan jälkeen ja yhtäkkiä he ovat avioeron partaalla. Kirjan tapahtumia seurataaan vuorotellen kummankin näkökulmasta. 

Kirjan alkupuolella seurataan ensin Bean elämää, hänen epätoivoaan ja uskoa, että Niklaksen tulee palata vaikka tämä on ilmoittanut haluavansa eron. Bean suuri murhe oli se, että hän joutuisi jättämään sisustamansa kodin ja pärjäämään paremmin omillaan. Enää ei ollut luvassa avointa tiliä hänen hankinnoilleen. Ja Niklaksen uusi naisystävä oli varastanut häneltä aviomiehen. 

Niklaksen eroon päätyvässä ratkaisussa seurattiin hänen elämäänsä takautuvasti vuoden ajan. Hän oli hyväpalkkainen lääkäri, joka ei viihtynyt työssään eikä vaimon hallitsemassa kodissa. Sympatiani oli hänen puolellaan.

Tytär suositteli tätä kirjaa ja alkupuolella ajattelin lopettaa lukemisen, kun kyllästyin Bean marinaan mutta onneksi jatkoin. Kirja oli kuitenkin hieno kuvaus kipeästä avioerosta, johon toinen oli päätynyt pitkän harkinnan jälkeen ja toiselle tulee yllätyksenä.  Ajatuksia herättävä.