Epäonnistunut kasvatus?

Missä meni kasvatus pieleen, kun jälkikasvu lähtee puustaan ennen aikojaan? 

 

Parsitut villasukat 

Aikanan alaluokalla neuloin, eli meillä kudoin, itselleni ensimmäiset villasukat. Muuten hyvät, mutta varren suu oli liian kireä, kun silmukoiden luominenkaan ei ollut hallussa. Sitten menikin pari vuosikymmentä, kun ystäväni opasti ja innosti tähän harrastukseen. 

Minulla tuo kutomaan oppiminen oli aika hankalaa, kun vasenkätisenä opetettiin kutomaan oikeakätisen tavalla. Äitini joskus myöhemmin kertoikin ihmetelleensä, miksi oppiminen on niin hidasta. Hän eikä opettajakaan hoksanneet opettaa vaikka peilin avulla kutomista vasenkätisesti. No, pian opetan tyttärentytärtä.

Vaikka kudoin, sukkia aloitin huomattavasti myöhemmin. Ja oppaana oli Mary Oljen Kauneimmat käsityöt. Siinä kirjassa oli ennen Youtuben videoita hyvin selkeät ohjeet. Parsiminen ei vanhoilla opeilla oikein sujunut.  Tuolta "juutuupista" löysinkin hyvän videon uudenlaiseen parsimiseen ja nyt se on melkeinpä hauskaa.

 

En kudo enää Seitsemästä veljeksestä vaan huomattavasti ohuemmasta langasta 2,5 numeron puikoilla. Nämä sukat taitaa olla Opal-langasta. Koska nämä sukat olivat hitaammat kutoa, en aikonutkaan laittaa niitä roskiin yhden reiän vuoksi. Sukissa on nyt seitsemän paikkaa ja ajattelin, että kolme uutta reikää voisin vielä parsia.

Minulla sukkia kuluu, koska pidän niitä sisällä lähes aina ja tietenkin kumisaappaissa. Eikä paikat haittaa!

Loppukesää

Eletäänkö nyt loppukesää vai alkusyksyä? Koululaisten mielestä kesä loppui liian aikaisin.  Voisi kuvitella, että tässä on meidän pojanpoika neljännellä luokalla, toinen pojanpoika eka luokalla ja tyttärentytär eskarissa.

 

Vuoden 1949 Kotiliedessä mainostavat mm. Jalostaja, Vaasan leipä, Paulig, Oy Alkoholiliike Ab etikkaa, Asko, WSOY, Musiikki Fazer. Edelleen tuttuja.

Ensi viikolla viimeistään pitää poimia puolikypsiä puolukoita hyytelöä varten. 

  

Saa nähdä olenko tyttärentyttären kanssa puolukkamättäällä. Voipi olla, että Mies hoitaa tämän ja minä jatkojalostuksen. 

Tässä lehdessä mainostetaan mm. Enso-Gutzeitin kuivauskaappia, Otavan kirjaa, Husqvarnan ompelukonetta, Varpan kangaspuita, Orionin tuotetta.

Syksy on oikeastaan mukavaa aikaa!

Elokuuta

Viime viikkojen yksi juttu on ollut paarmojen karkottaminen sudenkorennoilla. Paarmat ja hyttyset (meillä sääsket) tykkäävät Miehestä ja siksipä hommasin hänelle aivan oman sudenkorennon. Ei tarvinnut yrittää saada kiinni oikeaa korentoa vaan oli helpompikin homma. 

Kopsasin netistä sudenkorennon kuvan, tulostin sen ja lisäsin hiukan värejä. Laminoimme korennot, leikkasin ne ja Mies kiinnitti lakkiin. Tästä innostuin ja pyysin itsellenikin. Ja tuli arpapalkintolakillekin käyttöä.

Pari päivää olen kokeillut eikä paarmat ole kiertäneet. Ei sillä, en ole heidän mielestään kovin kiinnostava.

Toiseenkin elokuun juttuun innostuin: Nyt suositellaan perhosbaarien perustamista. Googletin ja malleja tuli runsaasti. Ensimmäiseen laitoin ainakin olutta ja siirappia ja pienen hipun hiivaa. 

Toinen baari oli pihlajassa mutta siirsimme sen aitan seinustalle ja siinä on tarjolla sekamehua, siirappia, sokeria ja hiukan etikkaa. Tässä ei vielä näkynyt muuta kuin ampiaisia tai muita pörrääviä ja kärpäsiä. Yksi neitoperho kävi vähän kääntymässä mutta ei jäänyt siihen kuvan oton ajaksi.

Näyttää siltä, että kärpäset ja ampparit ovat kanta-asiakkaita.

----------- 

Eipä ole ennen tullut ostettua pikkutavaraa, jossa takuu on 5 vuotta!

Juhannustaikaa elokuussa

Mistähän tulikaan mieleen vanhan ajan juhannustaiat, joita en ole koskaan tehnyt. Kehittelin siitä muunnellun version elokuun alkuun. Alkuperäinen taika on tämä:

Jos juhannusyönä asettaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä, tulee yöllä unessa tuleva sulhanen tervehtimään. 

Nyt elokuun alussa olen muunnellut taikaa siten, että tuosta ei ole jäljellä muuta kuin seitsemän kukkaa. Enkä ole poiminut niitä vaan kuvannut kuudesta eri perennapenkistä. Tyynyn alla ne olisivat varmaan aivastuttaneet ja sotkeneet tyynyliinan.

Eikä mun tarvi odotella tulevaa sulhasta, kun se entinen sulhanen nukkuu vieressä. Minun unta häiritsee joskus tämän sulhasen kuorsaaminen ja hänellä uni katkeaa usein, kun hiippailen pissalle.

Mutta kukat olen valinut oikeasti ja taian avulla sain ne kukkimaan samaan aikaan:

Sinivaleunikko

 

Ruskolilja

Jaloangervo

Pioni

Akileija, ainut perenna, joka löytyi puutarhasta 27 v sitten

Särkynyt sydän

Heinälilja

Hyvin moneen näistä liittyy muistoja. Saas nähdä, millaista unta näen ensi yönä. Harmittaa, jos aamulla muistaa siitä unesta vain sen, että se oli mukava uni mutta ei mitään muuta.

Eikös näinkin saa lapsettaa, kun ei ole oikein muuta jutun juurta? Helteestä ja ukkosista on jo puhuttu liikaakin eikä päivänpolttavaa politiikkaakaan viitsi miettiä. 

Kullekin sopivia ilmoja!

Heinäkuun kirjat

Hannu Salmi: Frans Leijon  Kuurosokean ihmeellinen elämä

Tämän kirjan löysin tai se löydettiin minulle. Olen aikaisemmin kirjoittanut isäni isosedästä "Mykkä Matista" ja tämä kirja sivuaa hänenkin elämäänsä. Serkkuni Marjatta oli kuunnellut Maarit Tastulan ohjelmaa, jossa Hannu Salmi kertoi isoisoäitinsä aviottoman lapsen poikkeuksellisesta elämästä. Hän vinkkasi ohjelman, koska tiesi, että tämä saattaa kiinnosta minua.

Frans Lejon syntyi Yläneellä v 1878 ja menetti jo pienenä sairauden vuoksi näkönsä ja kuulonsa. Poika unohti oppimansa sanat ja juoksi nelinkontin villilapsena, johon kukaan ei saanut yhteyttä.  Frans pääsi kuitenkin Pietarsaaren kuurojenkouluun, jossa hän vähitellen oppi viittomakieltä ja pistekirjoitusta. Hänestä kehittyi taitava käsityöläinen ja puutarhaviljelijä. Frans oli tunnettu mies jo elinaikanaan ja hänestä tuli kuurojen kulttuurin avainhenkilöitä Suomessa.

Oli mielenkiintoista lukea varsinkin tuosta Pietarsaaren ajasta, koska meidän Matti on ollut siellä oppilaana samaan aikaan Fransin kanssa. Kirjoittaja Hannu Salmi sai minutkin kulkemaan Fransin elämäntaipaleen. Hän on tietokirjailija ja kulttuurihistorian professori Turun yliopistossa. Samalla sain myös tietoa, että Kansallisarkistossa on ko. koulusta muutakin tietoa tallella kuin oppilasmatrikkelit. 

Ruth Ware: Huonetoveri

April oli Hannahin ensimmäinen ystävä Oxfordissa. Ja millainen ystävä! Valovoimainen mutta teräväkielinen April keräsi ympärilleen ystäväpiirin - ja sitten hänet murhattiin.

Kymmenen vuotta myöhemmin Hannah ja Will odottavat esikoistaan. Kun Aprilin murhasta tuomittu mies kuolee vankilassa, Hannah saa käsiinsä todisteita, joiden mukaan tämä oli syytön. Hannah ei voi antaa asian olla. Jos syytön mies tuomittiin, täytyy murhaajan olla yhä vapaana - ja sen on oltava joku, jonka Hannah tuntee.

Tämä oli ensimmäinen Waren kirja, jonka luin ja se oli mielenkiintoinen. Se on merkitty jännitysosastoon eikä murhalla mässäilty vaan Hannahin selvittelyä tapahtumista, tuomittiinko hänen todistuksensa perusteella väärä ihminen ja kuka on murhannut Aprilin. Välillä luin ja välillä kuuntelin muiden hommien mukana ja vaihdoin muutaman kerran syyllistä. Enpä arvannut. 

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto

Tämän kirjan lainasin tyttäreltäni, joka oli pitänyt kirjasta vaikka se oli hänen mielestään rankka. Ja niinhän se oli. Kirja kertoo Isonvihan murhaperjantaista, jolloin venäläiset kasakat tappoivat lähes kaikki tapaamansa asukkaat Hailuodosta. 

Syyskuussa 1714 suuri joukko Pohjois-Pohjamaan rannikkopitäjien pelokkaita asukkaita pakenee venäläisiä sotilaita Haitouotoon. Heidän tarkoituksena on jatkaa pakoaan Ruotsin puolelle, mutta 200 sotilasta ehtii rantautua saareen sitä ennen. Yhden väkivaltaa leiskuvan vuorokauden aikana sai surmansa kaikki puolustuskyvyttömät pakolaiset. Tässä tapahtumassa ovat mukana venäläisiä paenneet Oulaisten pappilan nuorin tytär 17 -vuotias Christina Sundelin, joka pikaisesti vihittiin kartanon kultakutriseen ja kauniskasvoiseen perijään Fredrik Löwenmarkiin. Heitä saattamassa oli kartanon renki Eero. Kirjassa kuvataan heidän matkaansa Hailuotoon, Fredrikin kuoleman, Tinan ja Eeron pelastumisen ja sieltä Ruotsin puolelle Luulajaan. 

Christinan eli Tinan eno Ruotsin karoliiniarmeijan ratsuväen sotilas Matthias Erwast haavoittui Napuen taisteluissa ja jäi eroon joukko-osastostaan. Toivuttuaan hän lähti pohjoiseen varoittamaan sukulaisiaan ja patisti heitä nopeasti pakenemaan. Hänen taipaleensa Ruotsin puolelle ja myös siellä oli täynnä tuskaa. 

Mieleeni ei ole jäänyt lukion historian tunneilta tuosta ajasta muuta kuin Napuen taistelu. Historiakirjassakaan ei ollut kuin ylimalkainen selvitys Pohjanlahden rannikon asukkaiden paosta.  Hovimäki -sarja on kertonut tästäkin ajasta hyvin mieleenpainuvasti, samoin kymmenisen vuotta sitten esitetty Keskisarjan ja Kämäräisen ohjelma Viimeisellä rannalla. Tällaiset ohjelmat ja kirjat kertovat historiastamme paljon elävämmin kuin kuivat oppikirjat.

Tykkäsin kirjasta vaikka se oli rankka. Sitä lukiessa ajattelin, millaisia ovat venäläiset sotilaat Ukrainassa. 

Markus Nummi: Käräjät

 

Nyt sain varauksista käteeni tämän harvinaisen paksun kirjan, 571 sivua. Ja luin aika nopeasti, kiitos näiden kamalien helteiden, kun ei voi tehdä oikeita eläkeläisen töitä.

Eletään kevättä 1938, kun nuori etsivä saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen ptäjään Etelä-Pohjanmalla tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt, koko kylän tuntema Vilja-täti on sysännyt liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä.

Kirjassa "kuullaan"  Viljan kertomia asioita ja välillä etsivän kuulusteluja ja kommentteja. Vilja-täti on noin kuusikymppinen puhumaton nainen, joka kuuntelee, kun ihmiset tulevat hänen luokseen purkamaan tuntojaan. Vilja on kokenut juuri ripille päästyään niin kamalia asioita, jotka ovat tehneet hänestä "puolijauhoosen". Siihen saakka hän oli taitava tyttö, nopea juoksemaan ja rohkea puolustamaan pikkuveljeään.

Kirjasta pitäisi kertoa niin paljon, että on parempi kun laitan tähän linkin Kirsin Book Clubin blogiin,jossa on hyvin kerrottu kirjan sisällöstä. Siinä Kirsi toteaa, että kirja on hyvin inhimillinen kirja ja vaikuttava lukukokemus. 

Silloin tällöin puhutaan, että ennen oli kaikki paremmin. Kirjaa lukiessa ajattelin, että se voisi kertoa vaikka mistä kylästä ja siitä, mitä ovien takana tapahtuu ja mistä ei puhuta mitään. Ei ole naisten osa ollut silloin helppo!

Jenna Kostet: Sinisiipisten saari

  

Pyysin kirjastonhoitajaa valitsemaan minulle kirjan, kun en osannut tai viitsinyt valita siitä suuresta valikoimasta. Eikä ollut hassumpi valinta.

Eletään Turussa 1930 -lukua. Kirjan päähenkilö  24 -vuotias Aina Ahlgren on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa suojattua elämää, johon sisältyivät suvun vanhat käytöstavat ja odotukset siitä, että Aina huolehtisi naimattomana tätiensä vanhuuden päivistä. Suvun tapoihin ei kuulunut, että naiset kävisivät työssä. Yllättävä kohtaus ja työtarjous vievät Ainan kesäksi saaristoon yliopiston hyönteistutkijan Veikko Honkosen assistentiksi, johon hän myös ihastuu. Juonesta ei sen enempää.

Tämän työtehtävän kautta hiljainen tottelevainen Aina saa itsevarmuutta ja tietää, mitä haluaa elämältään. 1930 -luvulla ns. parempien piirien naisilla oli turvattu elämä mutta heidän elämälleen asetettiin usein raamit, joita piti noudattaa. Näin oletan. Kirjaa lukiessa mietin, että samanlaista oli vielä jossain määrin 1950 ja 1960 -luvuillakin eli itseä hieman vanhempien naisten kohdalla. Maanviljelijän tyttären odotettiin naivan maanviljelijän pojan eikä koulutus ollut tärkeää, vaan se, että löytää aviomiehen. Hyvä kun sai olla "ainana".

Hanne Dahl: Vaara vierailee kylässä

Jossain Fb:n sivulla tykättiin Hanne Dahlin dekkareista ja niinpä lainasin ensimmäisen kirjan. Siinä sisätautilääkäri Mauri Yli-Viranko jää sairasuslomalle infarktin ja burn outin takia. Hän vuokraa toipumispaikakseen lomamökin Hauhosta. Rauhallisesta olosta ja levosta ei ole tietoakaan, sillä sattumalta hänet tunnistaa paikkakuntalainen mies, joka uhkaa paljastaa ikävän tapahtuman menneisyydestä. 

Pian sattuu kaksi epämääräistä kuolemantapausta ja Yli-Virankoa epäillään olevan motiivi.  Kirjassa nämä eivät ole ykkösenä esillä vaan kerrotaan eri ihmissuhteita. Minulle kirja oli leppoisaa kesälukemista, josta ei paljon jälkiä jää.

 Päivän sanat

Lehdet ovat lisänneet sivuilleen erilaisia pelejä, jotka mekin olemme huomanneet. Yksi peli on tällä hetkellä ykkönen ja kutsumme sitä Päivän sanaksi. Katsomme ja tuumaamme  ratkaisua meidän maakuntalehdestä ja Iltalehdestä. Hyvää virkistystä aivoille heti aamusta.

 

Yritämme alkusanoihin sisällyttää mahdollisimman monta vokaalia. Tuossa U on oikeassa paikassa, T ja O ovat sanassa mutta eri paikassa I ja L -kirjaimia ei sanassa ole. Neljännellä rivillä saimme oikean sanan eli RUTTO.

 

Iltalehden sanan aloitin kielolla.

 

Sanomme vuorotellen sanan ja tämän minä voitin tuolla TORNI -sanalla. Tässä Iltalehden Sanamestarissa on hiukan vaikeammat sanat. Aikaisemmin olivat mm. bonus, beige.

Onhan meillä "oikeakin" Päivän sana eli pieni kirjanen. Silloin tällöin katson, mikä teksi on kyseisellä päivällä. 

Meni aika kohdalleen, kun pojan perheeltä tuli kuvia päiväreissusta, jonka tekevät lasten kanssa. Olemme olleet Saarijärvellä samassa paikassa noin 35 vuotta sitten.