Vai ei ole palveluja!!

Asun entisessä kunnassa, joka parikymmentä vuotta sitten yhdistyi kaupunkiin. Vierastan edelleen nimeä kaupunginosa. Tykkään enemmän kirkonkylästä. Meidän kunnassa oli tuolloin vajaat 4000 asukasta, joten kovin kovaa tungosta ei ole Keskustiellä. 

Silloin tällöin paikalliset ihmiset valittavat, kun meiltä on "kaikki" palvelut loppuneet. Ja syynä tietenkin kuntien yhdistyminen, ei meidän ostoskäyttäytyminen. Kyselin itseltäni, onko näin ja tulin siihen tulokseen, että ei se kokonaan pidä paikkaansa. Mulle tärkeintä ovat ruokakauppa eli S-market, apteekki ja bensatankki. Näissä asioimme aina ja omalta osaltamme pidämme niitä pystyssä. Mutta pieneksi kirkonkyläksi meillä on yllättäviäkin kauppoja. Ja ne haluan esitellä siinä järjestyksessä, kun lähden kotoa pyörällä.

Farkkutuote Ky, jonka omistaja on Marja-Liisa, tuttavallisemmin Lissu

Kaupasta löytyy miesten ja naisten vaatteita, taloustavaraa ja paljon muuta. Minä ostin viimeksi hautajaisiin mustan mekon ja päällystakin sekä kesämekon.

Kirppari Toive (tällä nimellä FB:ssä)

Tämä on meidän monista kirppareista uusin ja on ollut toiminnassa vasta muutaman viikon. Tytär varasi paikan ja niin meni mun kaapissa kutistunut mekko ja neuletakki uudelle omistajalle. Meillä on neljä kirpparia. Lähetys Kirpun kautta menee tavaraa mm. Baltian maihin ja Ukrainaan. 

Puskan Puutarhapiha

 

Omistaja Jaana myy meille mullat, lannoitteet, ruukut, työkalut, siemenet, kukkien taimet ja amppelikukat. Kukkia oli nyt vähemmän myynnissä, kun ne on jo myyty! Syksyllä on vuorossa callunat ja muut syksyn kasvit. Jaanalla ja muulla henkilökunnalla on aina aikaa opastaa puutarhaan liittyvissä asioissa. 

Tarjan ompelukauppa

 

Ei tarvi lähteä kaupunkiin hakemaan sopivan väristä ompelu- tai villalankaa. Saan täältä kaiken ompeluun liittyvät tavarat, vain kankaan hankin muualta. Tarja myy myös monien kotimaisten valmistajien lastenvaatteita, pyyhkeitä ym. Tarja on monipuolinen yrittäjä, hän aloitti Yo-pukuompelijakoulutuksella, sitten yrittäjän ammattitutkinto, yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto, on merkonomi ja suorittanut vielä liiketoiminnan ammattitutkinnon. 

Osto- ja myyntiliike Kleopatra

Tämä ei olekaan mikään pikkuliike: neliöitä on paljon ja tavaraa vielä enemmän. Ja mikä parasta, tavarat ovat siististi esillä, samoin hinnat. Mun ikäisellä on kotona oma "kleopatra", joten vähemmän tarvin täältä mitään. Poika puolestaan kertoi, että monta tavaraa käyvät ensin täältä katsomassa ennenkuin menevät "oikeasti" ostamaan. Minä olen antanut yhteystietoni, jos kauppiaan haaviin sattuisi tulemaan Emma-tuoli. Tämä on huippu!

VMT Rauta & Rakennustarvike

Meillä on täällä oikea rautakauppa, josta saa raudat ja laudat, maalit ja tasoitteet, työkalut, lattiamateriaalit ja paljon muuta. Minä hain viimeksi pari purkkia maalia, kun teimme kaksi vanhaa ovea sermiksi yläkertaan. Miehelle tämä on tutumpi liike.

Ja jos laiskottaa keittiöhommat, voimme käydä kahvilassa tai syömässä. Kirkko on keskellä kylää. Terveyspalveluja on viety kaupunkiin, kiitos hyvinvointialueen. Toivotaan, ettei siellä tarvi käydä montaa kertaa vuodessa, harvemmin kuitenkin kuin ruokakaupassa ja apteekissa. Niin, ja tukka tarvittaessa lyhenee, kihartuu tai muuttaa väriä oman paikkakunnan kampaamoissa ja partureissa. 

Eikä tässä vielä kaikki. Paljon muutakin löytyy meiltä.

Onko nyt kesä?

Tänään 9.7. on mun mielestä vasta toinen tai kolmas kesäpäivä. Juhlistin sitä pukeutumalla mekkoon, kun menimme ostoksille ja itsepalvelupesulaan.  

Kun katselen puutarhaa ja vihannesmaata, ei näkymä ennusta kovin satoisaa syksyä.

Jos oikein tarkasti katsot tai suurennat kuvaa, saatat nähdä muutaman porkkanan taimen. Toki kylvin tämän vähän myöhässä, mutta kuitenkin....

Eikä näytä avomaankurkutkaan häävisiltä. Pari on kuollut ja ihme on, jos noista syksymmällä saa säilöttävää. Ja niin kun minä rakkaudella taimet kasvatin siemenestä ja huolehdin istutuskuntoon. Mitäpä jos kasveilla on jotain yliluonnollisia kykyjä ja tietävät, että viime syksynä päätin, etten enää kasvata kurkkuja vaan ostan kaupasta. Antavat näin näpeilleni. 

Sipulit ovat ainoat, jotka ovat nauttineet vedestä eivätkä ole olleet moksiskaan kylmistä ilmoista.

  

Meidän puutarha on aika varjoinen ja pionitkin kukkivat normaalia myöhemmin. Ehkäpä ne odottavat luvattujen hellepäivien jälkeen mahdollisesti tulevaa ukkossadetta. Niinhän usein käy. 

En minä ole aivan murheen murtama, mutta tuli mieleen kirjoitella, ettei kaikki ole mennyt niinkuin Strömsössä. Toki moni muukin on sanonut, että huonosti ovat hyötykasvit lähteneet kasvuun. Jospa tulevat viikot pelastavat. Rikkaruohot sentään ovat tykänneet alkukesästä!

Kesäkuun kirjat

Heidi Köngäs: Tango Frisk

Jalmari Frisk, pitkä ja komea ruotsalaismies saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vaasan lähelltä. Tansseissa hän kohtaa nuoren Alinan, karjakon Saarijärveltä. Heidän välilleen syntyy luja veto ilman yhteistä kieltä. Häät vietetään ja lapsia syntyy ripeässä tahdissa.

Alina palvoo Jalmaria, joka tekee niinkuin tahtoo. Miehen sana on laki. Alina hoitaa nurkumatta kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi. Näin kirjoitetaan kirjan takakannessa.

Kirjassa vuorottelevat Alinan, tyttären Kristiinan, poikien Uskon ja Aatoksen kertomat asiat. Alman mies Jalmari elää omaa elämäänsä eikä auta eikä kiitä vaimoaan vaan vaatii, että häntä passataan. Sota vaikuttaa poikien elämään aika rajusti eikä Kristiinankaan elämä lääkintälottanaolon jälkeen ole helppoa.

Kirjassa ärsytti Jalmarin itsekkyys sekä Alinan alistuminen kaikkien piiaksi ja käskyläiseksi. Eivätkä lapsetkaan näe, miten äiti väsyy työtaakkansa alla. Toki katson tuota aikaa tämän päivän silmin. Eihän siitä ole kauaakaan aikaa, kun esim. maatalossa miehet eivät tehneet mitään naisten töitä. Kirja oli mielenkiintoinen.

Krista Launonen: Kuvankauniit ja kuolleet - Näin luotiin täydellinen uhri

Tämä on niitä kirjoja, jotka olivat kirjastossa tyrkyllä. Ja silloin tällöin otan kirjan mukaan. Kirjassa pohditaan sitä, miksi toiset murhat nousevat otsikoihin ja toiset eivät. 

"Kun nuori, valkoihoinen nainen katoaa tai murhataan, hän saa enemmän mediahuomiota kuin kukaan muu. Tummaihoisen, transsukupuolisen tai seksityöläisen kuolemasta usein vaietaan. Miksi? Krista Launosen ainutlaatuinen teos paljastaa, mikä tekee joistakin uhreista tärkeimpiä kuin toisista." Näin kirjan takakannessa. Kirjailija on selvitellyt myös vanhoja, jo 1800 -luvun mysteereitä. 

Aika mielenkiintoinen kirja.

Anders de la Motte: Keräilijä

Kirjaston vinkkausillassa esiteltiin tämä kirjailija, joka oli mulle aivan uusi tuttavuus. Lainasin ja piti näpeissään. Kirjan takakannen teksti on niin hyvä, ettei mun kannata yrittää olla fiksumpi.

"Rikostarkastaja Leonore Askerilla on Malmön poliisin vakavien rikosten yksikön johtopaikka käden ulottuvilla. Kaikki muuttuu, kun nuori nainen katoaa salaperäisesti ja kesken korkea profiilin rikostutkinnan johto päättääkin siirtää Askerin syrjään. Hän joutuu ns Kadonneiden sielujen yksikön johtajaksi. Poliisiaseman kellariin unohdettu yksikkö erikoistuu "outojen" tapausten tutkintaan.

Nöyryytyksestä huolimatta Asker uppoutuu yhteen erikisista tapauksista: joku asettelee öisin pahaenteisiä miniatyyrihahmoja pienoisrautatien maisemiin. Pian viattomalta vaikuttava mysteeri alkaa paljastaa synkkiä juuriaan. Liittyvätkö hahmot jollain tavalla kadonneeseen naiseen?

Luen jatkossa muitakin Motten kirjoja!

Kari Hotakainen: Helmi

Lapsettomuudesta kärsivän Miran ja Tonin sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahverojen sijaan he löytävät metsästä iäkkään nisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Koska Helmi ei muista mitään, he vievät hänet kotiinsa lepäämään. Mira haluaa heti ilmoittaa poliisille mutta Toni haluaa hoivata vanhaa rouvaa, joka luulee olevansa hotellissa. 

Tästä alkaa aikamoinen tapahtumien ketju, joka muuttaa jokaisen elämän. Helmi ei olekaan tavallinen mummo ja hänen aikaisempi ammatti tulee näkymään nopeissa käänteissä.  Vaikka ihmisellä on muistisairaus, jotkin piirteet ja tavat säilyvät silti. Niin Helmilläkin.

En kirjoita enempää. Jos tykkäät Hotakaisen kirjoista, lue tämäkin. Ja vaikket tykkäisikään.

Sofi Oksanen: Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan

Tämä kirja perustuu Oksasen puheeseen, jonka hän piti Ruotsin Akatemian järjestämässä sananvaputta ja demokratiaa uhkaavia tekijöitä käsittelevässä konferenssissa 22.11.2023. Puheenvuoro herätti yleisössä niin suuren innostuksen, että Oksanen vastasi kirjoittamalla tämän kirjan. Kirjassa kuvataan sitä, miten Venäjä toimii Ukrainassa ja on toiminut aina valloittamillaan alueilla.

Kreml hyväksyy täysin seksualisen väkivallan ja ihmisoikeuksien rikkomisen. Venäjä vaientaa naisia, käyttää raiskausta aseena eikä pidä rikoksena naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Sofi Oksaen on saanut kimmokkeen kirjalleen isotätinsä kohtalosta aikana, jolloin Neuvostoliitto alisti Viron.

Kirja oli tosi rankka enkä pystynyt lukemaan sitä kuin palan kerrallaan. Mutta se avasi silmät, miten tämänkin päivän Venäjä Putinin johdossa toimii. Lukekaa!

J.L Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

 

Nämä kirjat ovat omasta kirjahyllystä. Isomman kirjan olen ostanut jostain antiikkimessuilta, painovuosi 1950 ja kirjassa omistuskirjoitus Arjalle jouluna 1950. Pienempi kirja on Miehen veljen oppikoulussa luettu vuoden 1967  järjestysnumeroltaan 51-52 painos. Molemmat ovat selityksillä varustettuja koulupainoksia.

En muista, että olisin lukenut näitä oppikouluaikoina, enkä ole lukenut myöhemminkään. No, jo oli aika. Suurimman osan runoista luin mutta muutaman ohitin. Kirjan lopussa on lyhyt tiivistelmä Suomen sodasta 1808-09 ja tietoja runoissa mainituista henkilöistä ja paikoista. Ne toivat paljon mielenkiintoista tietoa. 

Kun kävimme tutustumassa Paateriin Katja Kärjen kirjan vuoksi, näiden runojen tapahtumapaikoilla ei tarvinnut käydä, koska niistä monet ovat minulle tuttuja: Alavus, Karstula, Kauhajoki, Lapua,  Oravainen, Ruona (kylä Kuortaneella ja mun yhden sukuhaaran synnyinpaikka), Salmi ja Virrat. 

Runoja lukiessa mietin taas, miten paljon itänaapuri on vuosisatojen ajan tuonut murhetta ja tuhoa maallemme. 

Kirjojen lukeminen vastasi kirjaston lukuhaasteen kohtaan "ilmestynyt alun perin ruotsiksi")

 Onko Paateri tuttu?

Minulle tuo nimi ei sanonut mitään ennen viime syksyä. Silloin lainasin kirjastosta Katja Kärjen kirjan Evan neljä elämää. Valitsin sen lähinnä kirjailijan takia. Kirjan luettuani sanoin Miehelle, että ensi kesänä menemme poikki Suomen Paateriin. Juhannusviikolla vierailimme siellä.

Katja Kärjen kirja ei ole elämäkerta vaan romaani Eevan elämästä. Hemulin kirjahyllyssä on kuvattu hienosti Eevan elämää:

1920 -luvulla Vieremällä pieni Eeva veistää puukolla hevosta. Muuta häin ei juuri halua tehdäkkään. Koulussa hänelle nauretaan, kun hänet ohjataan tekstiilityökokeilun jälkeen poikien seuraksi puukäsityöhän. Hymyt hyytyvät pian, sillä Eevalla on taito näpeissään. 1930 -luvulla Eeva opiskelee Ateneumissa, jossa saa oppia mutta myös pettyy siihen, että pitää yrittää menestyä. Ei saa vaan olla ja veistää.

Valmistumisen jälkeen tulee sota ja Eeva joutuu jättämään veistohaaveet sivuun. Sodan aikana hän tapaa tulevan aviomiehensä Paavon ja muuttaa hänen kotitilalleen Lieksan Vuonisjärvelle.  Maatilan emäntänä hän veistää, kun muilta töiltä ehtii. Eva saa näyttelyn Helsinkiin vuonna 1974 ja siitä alkaa nousu menestykseen. 

Mitä siellä Paaterissa on?

Eva ja Paavo Ryynäsen taiteilijakodin rakennukset ovat täynnä Evan veistämiä teoksia. Esitteen mukaan keskeisiä aiheita olivat luonto, eläinhahmot, lapset, satuhahmot ja maalaistalon askareet. Kotitalo on Ryynästen toiveesta jätetty sellaiseksi kuin he olisivat kesken tavallisen päivän lähteneet käymään asioillaan. Tilan navetta muutettiin ateljeeksi. 

Evan suurikokoisin työ on Paaterin kirkko, joka hämmästyttää.

Alttarin yläpuolella oleva veistos syntyi Evan päässä, kun hän kastetilaisuudessa kummina piti pientä vauvaa sylissään

Kirkon penkitkin on veistetty yhdestä puusta

Ikkunaverho

Seitsemän veljestä on kuvattu moniin veistoksiin. Tämä on veistetty seinään.

Paateri oli reissun pääkohde, mutta näimme muutakin:

Tutustuimme Valamon luostariin, näimme munkkeja ulkona töissään ja nautimme kahvilassa kahvit ja rinkelit

Tutkijat sanovat, että Suomen pinta-alasta on 75% metsää, pitää varmaan paikkansa

Miten paljon oli matkan varrella entisiä kyläkauppoja ja autiotaloja. Kuulun itse siihen ikäpolveen. joka osaltaan tyhjensi kyliä, kun lähdimme työn perässä isompiin asutuskeskuksiin. Silti se on surullista.

Näimme järviä edessä, sivulla ja takana. Miten paljon niitä onkaan Itä- ja Keski-Suomessa. Meillä kaksi jokea ja tekojärvi. Mutta on avaruutta.

Voihan puhelin

Vastaatko sinä tuntemattomiin numeroihin? eli niihin, joita et ole tallentanut. Minä vastaan aika usein. Eihän sitä tiedä, jos vaikka "joku tärkeä henkilö soittaa", niinkuin teeveesarjan Pokka pitää Hyaschint sanoo.

Nämä tärkeät soittajat kauppaavat lähes aina lehtiä, joskus katon uusintaa tai kurkistusta viemäri- ja vesijohtoverkostoon, kun sattuvat olemaan juuri meidän paikkakunnalla. Muka. 

Viime viikolla tuli aivan huippusoitto:

Nainen soitti ja kertoi epäselvästi yhtiön ja nimensä. Minä kysyin tarkennusta eikä siitäkään saanut selvää. Sitten hän sanoi, että puhelu tallennetaan ja tietosuoja tms. ja selvitys kestää noin minuutin. Sanoin,  että tiedän jo valmiiksi nämä jutut, kerro asiasi. Sitten alkoi Kotivinkin kauppaaminen. Olisin saanut lehden melkein ilmaiseksi ja tilaajalahjana olisi voinut valita risteilyn Tukholmaan tai Tallinnaan tai erittäin laadukkaan pöytäliinan. Kolmatta en muista. Kerroin, että mulla on kaapit täynnä pellavaliinoja ja silti pidän pöydällä vahakangasta. Enkä lähde risteilemään. Kiitin ja lopetin tylysti.

Tottakai lehden myynti on hänen työtään enkä koskaan sano oikein pahasti tai pottuile. Mutta ärsyttää, kun hyökätään päälle eikä kuunnella, mitä mieltä minä olen.

Nyt olen mielessäni suunnitellut eri tapoja vastata.

- kun soittaja sanoo, että puhelu nauhoitetaan: pyydän odottamaan, jotta saan kaiuttimen päälle, koska tässä päässä 7 ompelupiirin naista kuuntelee ja tallentaa tai

- kun soittaja sanoo nimensä ja firmansa, kysyn, että onko siellä työssä meidän naapurin Kirsti. Enkä ymmärrä mitään vastausta tai

-lisään ääneeni 20 vuotta ja kyselen ja puhelen aivan höpöjä.

Nyt minä suorastaan odotan röyhkeää soittajaa!

Kännykkä on  varastanut monen työt!

Eihän siitä ole hirmuusen kauan aikaa, kun soitimme oikealla puhelimella. Tarvitsimme puhelinluettelon ja jos lähdimme reissuun, tietenkin kartan. Sieltä lähetimme kortteja ja maksoimme majoituspaikkaan rahalla. Kauppalistan teimme sanomalehden reunaan. Luimme tietosanakirjoja tai ainakin ostimme sellaisia. 

Pankista nostimme rahaa, teeveeohjelmat luimme sanomalehdestä. Laskimme käsin tai laskukoneella, katsoimme kellonajan rannekellosta. Pelasimme pasianssia korteilla ja katsoimme tilattavaa tavaraa joskus Anttilan luettelosta. Ja paljon muuta.

Kyllähän tämän päivän kännykkä on kätevä mutta tavoitteena on unohtaa se tupaan, kun menen puutarhaan. Olen jo vähentänyt facebookin selailua. Pyörällä kulkiessa pidän mukana kännykkää, jotta voin tarvittaessa soittaa Miehelle, mihin ojaan olen vahingossa kurvannut. 

Aikamatka taaksepäin rintamalle

Kun saimme nykyisen talon 1990 -luvulla itsellemme, selvitimme, mitä sinne oli jäänyt edellisiltä omistajilta vuosikymmenten aikana. Ennen talon pakkohuutokauppaa oli talon silloinen omistaja myynyt lähes kaikki huonekalut ja muut rahanarvoiset tavarat. Yläkerran "köffissä" eli sivukkaassa oli paljon vanhoja kortteja, nuorisoseuran näytelmien käsikirjoja ja noin viitisenkymmentä kenttäpostikirjettä.

Kirjeet sai Neiti Vieno Koukkari eli meidän talon edellinen emäntä ennen minua ja Miehen mumman sisar. Kenttäposteja lähetti Vienon kolme veljeä sekä siskonpoika Kalervo, joka oli sotaan lähtiessään 20-vuotias. Kirjeet ovat vuosilta 1940-43. Kirjoitan nyt "puhtaaksi" näitä kirjeitä, koska varsinkaan nuorempi polvi ei saa selvää käsialoista. Onneksi olen tottuneempi lukemaan niitä, koska olen jo yli vuosikymmenen lukenut vanhoja kirkonkirjoja.

Aloitin Vienon siskonpojan Kalervon kirjeistä, joita on lähetetty mm. Rovaniemeltä, Syvärin rantamilta, Aunuksesta ja toisen paikan sivusta. Olen menossa vasta vuoden 1941 kirjeissa, joissa näkyy nuoren miehen sopeutuminen rintamaoloihin ja joka tuntee sen vielä siinä vaiheessa seikkailunakin. Juuri  kirjoitin siitä, kun Kalervo oli  käveleskellyt Äänislinnan eli Petsamon kaduilla. 

Tämä kirjeiden lukeminen ja kirjoittaminen tuo sotilaan elämää aikaisempaa lähemmäksi. Minun kotonani ei puhuttu sodasta, koska isäni ei sairastetun polion vuoksi päässyt armeijaan eikä rintamalle. Se oli hänelle kova paikka.

Kun kaikki 50 kirjettä olen tallentanut, voin koota ne vaikka kirjaksi Vienon veljesten ja sisarusten jälkipolville. 

 

 Lastenlasten kirjasuosikit

Kaikki viisi lastenlasta ovat vuorollaan yökylässä siten, että kolme pojanpoikaa yhdessä ja tyttären tytär ja poika toisella kertaa. Olen säästänyt kaikki omien lasten aikana hankitut ja saadut kirjat ja monista on tullut myös lastenlasten suosikit. 

Tämä kirja on luettu moneen, moneen kertaan, kun omat lapset olivat vielä pieniä. Tytär taisi saada sen lahjaksi.

Nyt kolmivuotiaat pikkupojat haluavat tämän iltasaduksi ja sehän sopii minulle. Aika nopeasti kirja on luettu ja lapset muistavat jo sivujen tapahtumat. Niin ne ajat muuttuvat, kun tässä Mintun perhe matkaa junalla mummolaan ja ostaa matkaliput asemalta. Eipä taida kovin montaa aseman lippukassaa enää olla.

Makaamme vierekkäin vinttikamarin leveässä sängyssä, mummu keskellä ja lapset vieressä. Ja lukeminen alkaa. Tätäkin kirjaa olen lukenut omille lapsille ja onhan Eemelin elämä hauskaa ja metkaa. Samalla voi kertoa, millaista entisajan elämä on ollut. Rauhallisen lukuhetken jälkeen on isompien lasten mukava mennä omaan sänkyyn.

Tämä on tällä hetkellä eniten luettu kirja. Tarina on hauska ja tietyt sanonnat toistuvat, joista lapset tykkäävät. Kun tuo mustapartainen Pesonen on kadottanut jotain, hän syyttää Viirua siitä. Viiru sanoo, että totta vieköön, en ole sitä vienyt. Siihen Pesonen raapii partaansa tai venyttää korvaansa tai rapsuttaa nenäänsä ja mutisee jotain. Ne toistuvat jutut ovat hienoja. Eikä väsy yksityiskohtaisten ja humorististen kuvien katseluun. 

Jatkossa aion tarjota tämän kirjan satuja, jotka olivat omien lasten suosikkeja. Luimme illalla yhden sadun ja vielä seuraavan sadun ensimmäisen kappaleen. Näin lapset tiesivät, mitä odottaa seuraavana iltana. 

Toivottavasti lapset viihtyvät kirjojen parissa isompinakin, toivoo mummu.

Toukokuussa luetut kirjat

Nicholas Sparks: Ensi silmäyksellä

Viimeisessä lukupiirissä oli kirjastosta kertovat tai sitä sivuavat kirjat. Kerroin Epätavallisesta lukijasta mutta otin tämänkin kirjan. 

"Kun newyorkilainen tiedetoimittaja kohtaa viehättävän ja terävä-älyisen kirjastonhoitajan Etelä-Carolinan pikkukaupungissa, hän tuskin tietää mihin yllättävä romanssi johtaa. Jo muutamaa kuukautta myöhemmin Jeremy Marsh huomaa olevansa Boone Creekin uusi asukas, häitä valmisteleva hullaantunut sulhanen ja esikoistaan odottava epävarma isä." Tämä teksti on BookBeatin sivulta ja kertoo hyvin alkuvaiheet.

Ei ole helppoa kotiutua aivan erilaiseen ympäristöön, kun samaan aikaan tutustuu tulevaan vaimoonsa ja hänen sukuunsa sekä valmistautuu esikoisen tuloon. Jeremyn harrastuksiin ei ole kuulunut metsästys ja muut miehiset jutut, hän ei ole tottunut. Jeremyllä ja hänen morsiamellaan Lexie Darnellilla on alkamassa uusi elämä mutta välillä herää epäilys, kestääkö salamarakkaus.

Kirjan alkusivuilla mietin, keskeytänkö. Onneksi en, sillä kirja oli aika mielenkiintoinen. Riittääkö rakkaus, voiko luottaa toiseen, kun tuntee häntä niin vähän.

Kerttu-Kaarina Suosalmi: Hyvin toimeentulevat ihmiset

Hesarissa toukokuun alussa ohjaaja Lauri Maijala kertoi innostuneensa unohdetusta kirjailijasta, tästä Suosalmesta, joka oli hänelle aivan uusi tuttavuus. Minulle häntä vanhempana kirjailija on paljon tutumpi ja arvelen, että olen joskus parikymppisenä lukenut hänen kirjojaan.

Tämä Hyvin toimeentulevat ihmiset on julkaistu vuonna 1969 ja se oli meidän pääkirjaston avovarastossa ja ainut kirja oli Suuren suomalaisen kirjakerhon julkaisema tosi pienitekstinen kirja.

Kirjassa on useita päähenkilöitä, joiden elämäntilannetta seurataan. Veijo on lukion lehtori, jolla on pakkomielle saada talo tietyltä alueelta vaikka heillä ei olisi varaa. Mies viis veisaa, vaikka vaimo sanoo ettei halua taloa, joka on vielä hieman keskeneräinen, huono pohjaratkaisu isolle perheelle ja seinät maalattu rakentajan vaimon maun mukaan. Oikein ärsytti Veijo ja hänen mielipiteensä.

Toinen päähenkilö on papin rouva Elena, joka ikävystyy ja juo päiväkännejä. Hän on ehdottomasti vapaan kasvatuksen kannattaja eikä hän tiedä lapsistaan paljon mitään.

Päähenkilöillä on periaatteessa kaikki hyvin mutta he eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä eivätkä ilmeisesti oikein tiedä, mitä haluaisivat. Taitaa tällaista olla nykypäivänäkin?

Ei hassumpi kirja.

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

En ole mikään Finlandia -palkittujen kirjojen lukija mutta tämän lainasin ja sain luettua. Alussa mua häiritsi paljon se, kun koko sivu oli yhtä virkettä. Tuntui siltä, ettei saanut hengähdystaukoa lukemiseen lainkaan, kun ei tullut pistettä. 

On vuosi 1996 ja Suomessa kasvanut 8 -vuotias poika viettää Kosovossa kesän. Hän asuu äitinsä ja sisarustensa kanssa isoisänsä talossa ja ainut lohtu löytyy mielikuvituksen voimasta ja tilan lehmästä. Isoisä ei hyväksy hiljaista ja arkaa poikaa, koska miehen tulee oppia sotimaan ja tappamaan. Ruumiillinen kuritus ja pahoinpitely kuuluu "tapoihin". Suomessa poika joutuu kokemaan hävettävää rasismia oppilaiden ja myös opettajan taholta. Miten Suomessa voi olla sellaista? Poika saa hävetä koulussa perheen köyhyyttä ja isän mielisairautta muistuttavaa käytöstä.

Toisessa aikatasossa poika aikuisena kirjailijana käy Kosovossa äitinsä kanssa, jossa sodan pelko ohjaa yhä ihmisten arkea. En osaa tästä sen kummemmin kirjoittaa mutta näpeissään kirja piti. Jos haluat enemmän tietoa kirjasta, suosittelen Annelin Kirjoissa blogia.

 

Ei tullut kevät keikkuen

.. vaan pikkuhiljaa ja viipyillen. Näin vielä viikko sitten. Harmitti, kun kylmä tuuli puhalsi ja vaatetta  piti lisätä, jotta tarkeni tehdä kevättöitä puutarhassa. Mutta oli tässä viileydessä hyvääkin. Luonto  heräsi hiljalleen ja vihreyden lisääntymistä on saanut ihailla. Nyt on hyvä kevät vai voisiko sanoa kevätkesä?

Puutarhastakin löytyy jo kukkia.

Toimme kymmenisen vuotta sitten pienet mytyt valkovuokkoja Pirkkalasta ja Ikaalisista ja hyvin ovat viihtyneet meillä asti ja laajentuneet. Kukkivat yleensä äitienpäivän jälkeen mutta tänä vuonna  aikaisemmin.

Helmililja, jonka tunnen helmihyasinttina on muisto lapsuudenkodistani.

Tulppaaneita olen hankkinut vasta viime vuosina.

Kevätvuohenjuuri on perinteinen kevään airut.

Kaikki ei mene niinkuin Strömsössä. Taitaa oman maan mansikkasato olla niukka. Onneksi tuossa vieressä on virkeämpiäkin.

Tämä valkoinen viinimarjapensas on vanhaa kantaa, ehkä 1930 -luvulta ja on tosi satoisa.

Kiinalainen sananlasku:

Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan.

Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin.

Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito.

Nuorena hupakkona olen ollut päivän onnellinen, yli 43 vuotta myös ja puutarhassa edelleen onnellinen. 

 

 Entisöinnnin välitodistus

Huonekalujen entisöinti on ollut yksi harrastuksistani jo noin 25 vuotta. Kun saimme kansalaisopiston entisöintipiirin, tiesin, että siellä opin vanhojen mööpelien kunnostusta. Meidän pian 120-vuotiaaseen taloon ei oikein istu vepsäläiset eivätkä ikealaiset.

Tämä harrastus on siitäkin mielenkiintoinen, että joka kerta hämmästyy, miten voi melkein romusta saada niin hienon esineen. Eikä tämä ole pelkästään meidän vanhempien harrastus vaan meillä on mukana alle 30-vuotiaita ja moni heistä hiukka vanhempi on vielä työelämässä. 

Pistimme opettajan johdolla pystyyn oman näyttelyn, mitä olimme saaneet aikaan. 

Tämä tuoli löytyi muutama vuosi sitten Miehen mumman tuvan aitasta. Oli tainnut olla  pitkän aikaa ulkona vesisateessa. 

 Kaija toi viime syksynä tämän näköisen keinutuolin, jossa maalinpoistokin oli iso urakka. Noista sorvauksista ei kovin helpolla maalit irtoa.

Simollakin oli parhaat päivänsä nähnyt nojatuoli.

 

Soilin tuolin verhoilu ei varmaan ollut helppo työ.

Sain kaksi tuolia ilman maksua "roskalavalta" eli viime kesänä oli erään muuton yhteydessä laitettu ulos Saa hakea -tavaraa. 

Tuolien runko oli hyvä. Edelliset omistajat olivat tykänneet vaihtelusta ja istuinosassa oli ainakin kolme kerrosta. Niitä oli paikkailtu alapuolelta vanerilevyillä.

 

Näyttelyyn emme vieneet isompia töitä, kuten isoja pöytiä ja kaappeja.

Olemme erittäin tyytyväisiä työmme tuloksiin!

 Huhtikuun luetut kirjat

Sofie Sarenbrant: Sielunkumppani

Sarenbrant dekkarikirjailija, jonka kirjoista olen aina pitänyt, niin tästäkin. Kirjan päähenkilö on poliisi Emma Sköldin. Hän huomaa eräällä sillalla naisen, joka seisoo kaiteen väärällä puolella vauva sylissään. Näyttää uhkaavasti siltä, että hän on aikeissa hypätä alas vauva mukanaan.  Emman täytyy toimia nopeasti ja estää tragedia.

Dekkarista ei voi oikeastaan kertoa muuta kuin sen, että naisen elämästä kerrotaan välillä alkaen noin vuosi taaksepäin. Hän oli työssä yhteisössä, joka vastusti abortteja. Mitä on tapahtunut, että nainen on päätynyt sillalle? Lisäksi vankilasta karkasi poliisi, joka oli ollut Emman esimies ja jonka Emma oli pidättänyt maahanmuuttajien murhaamisesta. Emmaan itsensä kohdistui väkivallan uhka.

Sarenbrantin dekkareissa on tapahtumia, ne pysyvät hyvin hallinnassa. Väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä. Tykkäsin.

Alan Bennet: Epätavallinen lukija

Takakannen kuvaus alkaa: "Kaikki on koirien syytä. Ilman niitä kuningatar tuskin olisi seonnut kaunokirjallisuuteen. Hänen majesteettinsa tulee lainanneeksi kirjastoautosta ensin yhden romaanin, sitten toisen, ja pian hän ahmii kirjoja intohimolla, joka saa koko hovin pois tolaltaan."

Eikä kirjojen lukemiseen häntä opastanut mikään kirjallisuuden professori tai joku muu tosi viisas, vaan palatsin keittiön tiskaripoika.

Kirjassa on vain 150 sivua mutta täyttä asiaa. Mitä kaikkea voi tapahtua, kun kuningatar poikkeaa kaavasta, jota on noudatettu vuosikymmenet. Miten henkilökunta ottaa sen, kun lukeminen muuttaa päiväjärjestystä ja kuningattaren vieraat ällistyvät, kun hän kyselee heiltä kirjallisuudesta.

Kirja on hauska mutta se sisältää yllättävän paljon pohdittavaa. Kirja on kuulemma ollut Englannissa huikea arvostelu- ja myyntimenestys. Suomeksi kirja on ilmestynyt v 2008. Otin tämän kirjan, kun lukupiirissä on aiheena kirjasto. Tykkäsin.

Sirpa Pääkkönen: Pohjalaiset - Eikä muualta kehtaa ollakkaan

Kirjassa pohjalaisuuden merkityksestä itselleen kertovat kirjailija Antti Tuuri, laulaja Paula Koivuniemi, arkkipiispa Tapio Luoma, hiihtäjä Juha Mieto, kuvataiteilija Soile Yli-Mäyry, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman, kirjailija Taina Latvala ja sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi.

Pohjalaisille - myös mulle lakeus on tärkeä asia. Paikoin maa ja taivas kohtaavat kaukana horisontissa ja ihmisellä on tilaa hengittää. Onhan meillä olleet Jussipaidat, helavyöt, häjyjen puukkotappelut, siirtolaisuus Amerikkaan ja lapuanliikkeen nousu. Aivan kaikista noista en ole ylpeä. Vaikuttaneeko se, kun äitini on syntyisin Rauman Lapista.

Kovin vähän tuli huhtikuussa luettua romaaneja. Lainasin myös näitä:

Jenni Sundberg: Nuppunen. nro 4, kukkia ja juhlia

- etsin kaavaa kesämekolle

Malinen-Tyynelä Riitta: Vielä yksi laukku!: ompele, kierrätä, hulluttele

- löysin yhden kaavan ja saatan tehdä laukun kauan kaapissa lojuneista kankaista

Saarelma-Paukkala Minna; Nimien päivät

- oli aivan mielenkiintoista selata lähinnä läheisten nimien merkityksestä

Laine Arja Elina: Airfryer: kotikokin keittiössä

- muutaman ohjeen olen jo toteuttanut omalla "Airilla", vielä katselen lisää

Huhtikuun ykköskirja oli Epätavallinen lukija