Aikamatka taaksepäin rintamalle

Kun saimme nykyisen talon 1990 -luvulla itsellemme, selvitimme, mitä sinne oli jäänyt edellisiltä omistajilta vuosikymmenten aikana. Ennen talon pakkohuutokauppaa oli talon silloinen omistaja myynyt lähes kaikki huonekalut ja muut rahanarvoiset tavarat. Yläkerran "köffissä" eli sivukkaassa oli paljon vanhoja kortteja, nuorisoseuran näytelmien käsikirjoja ja noin viitisenkymmentä kenttäpostikirjettä.

Kirjeet sai Neiti Vieno Koukkari eli meidän talon edellinen emäntä ennen minua ja Miehen mumman sisar. Kenttäposteja lähetti Vienon kolme veljeä sekä siskonpoika Kalervo, joka oli sotaan lähtiessään 20-vuotias. Kirjeet ovat vuosilta 1940-43. Kirjoitan nyt "puhtaaksi" näitä kirjeitä, koska varsinkaan nuorempi polvi ei saa selvää käsialoista. Onneksi olen tottuneempi lukemaan niitä, koska olen jo yli vuosikymmenen lukenut vanhoja kirkonkirjoja.

Aloitin Vienon siskonpojan Kalervon kirjeistä, joita on lähetetty mm. Rovaniemeltä, Syvärin rantamilta, Aunuksesta ja toisen paikan sivusta. Olen menossa vasta vuoden 1941 kirjeissa, joissa näkyy nuoren miehen sopeutuminen rintamaoloihin ja joka tuntee sen vielä siinä vaiheessa seikkailunakin. Juuri  kirjoitin siitä, kun Kalervo oli  käveleskellyt Äänislinnan eli Petsamon kaduilla. 

Tämä kirjeiden lukeminen ja kirjoittaminen tuo sotilaan elämää aikaisempaa lähemmäksi. Minun kotonani ei puhuttu sodasta, koska isäni ei sairastetun polion vuoksi päässyt armeijaan eikä rintamalle. Se oli hänelle kova paikka.

Kun kaikki 50 kirjettä olen tallentanut, voin koota ne vaikka kirjaksi Vienon veljesten ja sisarusten jälkipolville.