Lastenlasten kirjasuosikit
Kaikki viisi lastenlasta ovat vuorollaan yökylässä siten, että kolme pojanpoikaa yhdessä ja tyttären tytär ja poika toisella kertaa. Olen säästänyt kaikki omien lasten aikana hankitut ja saadut kirjat ja monista on tullut myös lastenlasten suosikit.
Tämä kirja on luettu moneen, moneen kertaan, kun omat lapset olivat vielä pieniä. Tytär taisi saada sen lahjaksi.
Nyt kolmivuotiaat pikkupojat haluavat tämän iltasaduksi ja sehän sopii minulle. Aika nopeasti kirja on luettu ja lapset muistavat jo sivujen tapahtumat. Niin ne ajat muuttuvat, kun tässä Mintun perhe matkaa junalla mummolaan ja ostaa matkaliput asemalta. Eipä taida kovin montaa aseman lippukassaa enää olla.
Makaamme vierekkäin vinttikamarin leveässä sängyssä, mummu keskellä ja lapset vieressä. Ja lukeminen alkaa. Tätäkin kirjaa olen lukenut omille lapsille ja onhan Eemelin elämä hauskaa ja metkaa. Samalla voi kertoa, millaista entisajan elämä on ollut. Rauhallisen lukuhetken jälkeen on isompien lasten mukava mennä omaan sänkyyn.
Tämä on tällä hetkellä eniten luettu kirja. Tarina on hauska ja tietyt sanonnat toistuvat, joista lapset tykkäävät. Kun tuo mustapartainen Pesonen on kadottanut jotain, hän syyttää Viirua siitä. Viiru sanoo, että totta vieköön, en ole sitä vienyt. Siihen Pesonen raapii partaansa tai venyttää korvaansa tai rapsuttaa nenäänsä ja mutisee jotain. Ne toistuvat jutut ovat hienoja. Eikä väsy yksityiskohtaisten ja humorististen kuvien katseluun.
Jatkossa aion tarjota tämän kirjan satuja, jotka olivat omien lasten suosikkeja. Luimme illalla yhden sadun ja vielä seuraavan sadun ensimmäisen kappaleen. Näin lapset tiesivät, mitä odottaa seuraavana iltana.
Toivottavasti lapset viihtyvät kirjojen parissa isompinakin, toivoo mummu.
Minttu ja Viiru ja Pesonen kirjoja meilläkin aikanaan luettiin ja tuolla ne on hyllyssä edelleen. Sieltä lapsenlapsi etsii mielesensä jos on yökylässä. Nyt olen sieltä eritellyt kummankin lapsena saamat kirjat ja annan ne heille omille lapsilleen luettavaksi. Meillä mieleisin satukirja oli Marjatta Kurenniemen Pilvipouta. Taitaa nyt olla tyttärellä. Minua vähän häiritsee tämä tämän päivän halu sensuroida kirjoja. Ei meidän kersoista nyt kovin pahoja tullut vaikka kirjoista saattoi jotkut ollakin vähän astenteellisia. Eihän mekään lapsena kauhisteltu, vaikka saduissa tapahtuikin kaikenlaista: kyllä me ymmärrettiin että se oli vaan satua.
VastaaPoista