Voihan puhelin
Vastaatko sinä tuntemattomiin numeroihin? eli niihin, joita et ole tallentanut. Minä vastaan aika usein. Eihän sitä tiedä, jos vaikka "joku tärkeä henkilö soittaa", niinkuin teeveesarjan Pokka pitää Hyaschint sanoo.
Nämä tärkeät soittajat kauppaavat lähes aina lehtiä, joskus katon uusintaa tai kurkistusta viemäri- ja vesijohtoverkostoon, kun sattuvat olemaan juuri meidän paikkakunnalla. Muka.
Viime viikolla tuli aivan huippusoitto:
Nainen soitti ja kertoi epäselvästi yhtiön ja nimensä. Minä kysyin tarkennusta eikä siitäkään saanut selvää. Sitten hän sanoi, että puhelu tallennetaan ja tietosuoja tms. ja selvitys kestää noin minuutin. Sanoin, että tiedän jo valmiiksi nämä jutut, kerro asiasi. Sitten alkoi Kotivinkin kauppaaminen. Olisin saanut lehden melkein ilmaiseksi ja tilaajalahjana olisi voinut valita risteilyn Tukholmaan tai Tallinnaan tai erittäin laadukkaan pöytäliinan. Kolmatta en muista. Kerroin, että mulla on kaapit täynnä pellavaliinoja ja silti pidän pöydällä vahakangasta. Enkä lähde risteilemään. Kiitin ja lopetin tylysti.
Tottakai lehden myynti on hänen työtään enkä koskaan sano oikein pahasti tai pottuile. Mutta ärsyttää, kun hyökätään päälle eikä kuunnella, mitä mieltä minä olen.
Nyt olen mielessäni suunnitellut eri tapoja vastata.
- kun soittaja sanoo, että puhelu nauhoitetaan: pyydän odottamaan, jotta saan kaiuttimen päälle, koska tässä päässä 7 ompelupiirin naista kuuntelee ja tallentaa tai
- kun soittaja sanoo nimensä ja firmansa, kysyn, että onko siellä työssä meidän naapurin Kirsti. Enkä ymmärrä mitään vastausta tai
-lisään ääneeni 20 vuotta ja kyselen ja puhelen aivan höpöjä.
Nyt minä suorastaan odotan röyhkeää soittajaa!
Kännykkä on varastanut monen työt!
Eihän siitä ole hirmuusen kauan aikaa, kun soitimme oikealla puhelimella. Tarvitsimme puhelinluettelon ja jos lähdimme reissuun, tietenkin kartan. Sieltä lähetimme kortteja ja maksoimme majoituspaikkaan rahalla. Kauppalistan teimme sanomalehden reunaan. Luimme tietosanakirjoja tai ainakin ostimme sellaisia.
Pankista nostimme rahaa, teeveeohjelmat luimme sanomalehdestä. Laskimme käsin tai laskukoneella, katsoimme kellonajan rannekellosta. Pelasimme pasianssia korteilla ja katsoimme tilattavaa tavaraa joskus Anttilan luettelosta. Ja paljon muuta.
Kyllähän tämän päivän kännykkä on kätevä mutta tavoitteena on unohtaa se tupaan, kun menen puutarhaan. Olen jo vähentänyt facebookin selailua. Pyörällä kulkiessa pidän mukana kännykkää, jotta voin tarvittaessa soittaa Miehelle, mihin ojaan olen vahingossa kurvannut.
Kyllä vastaan - juuri sen takia, että virastot, lääkärit yms. soittavat ihan tavallisista numeroista.
VastaaPoistaUsein vastaan pelkästään "haloo" ja jos puhelu on ns. odotettu puhelu (niitä tuli kevään aikana useita ja useilta henkilöiltä), pyydän usein anteeksi "hiukan töykeää vastaamista, mutta kun." - soittaja yleensä jo siinä vaiheessa sanoo ymmärtävänsä miksi vastasin niin.
Ulkomaisiin numeroihin en vastaa: Siskon miehen puh.nro ja hänen veljensä puh.nro on tallennettuna, kaiken varalta, ja tiedän mikä on ko. maan suuntanro. Samoin jos lähtevät ulkomaille itse, varmistan mihin - eli aina on tiedossa mistä puhelu voi tulla jos on tullakseen.
Ja vielä lopuksi vinkki noihin lehti- yms. tyrkyttäjiin: (ehkä tiedätkin).
Kieltopalvelut - ASML. Soittamalla ko. palvelunumeroon voi rajoittaa puhelinmyyntiä. Rajoitus on maksuton ja on voimassa 3 vuotta. Ainoastaan puhelu ko. numeroon maksaa, puhelu taisi kestää n. minuutin verran, eikä tarvitse jaaritella kenenkään kanssa☺️
Kaikkia myyntipuheluita se ei tietenkään estä, mutta ison osan kuitenkin.
Olipa hyvä, kun kirjoitit tuosta kieltopalvelusta. Se on ollut joskus mielessä mutta niinpä se on jäänyt. Otan sen seuraavaksi läksyksi!
PoistaKirjoitin tuon niin kiireessä, että unohdin sanoa, että suunnitelmasi kuulostaa hienolta, voisin tehdä tuolla tavalla itsekin 😄
PoistaJa sekin piti sanoa, että itse olen estänyt noita läpipäässeiden myyntipuheluiden numeroita sitä mukaa kun niitä on tullut. Puhelimesta tietenkin riippuu, miten se tapahtuu.
Tuon suunnitelman "toteuttaminen" vaatii sen, että katson tarkemmin, minkä tyylisestä numerosta puhelu tulee. Pahempia puhelujahan ovat ne, jotka tulevat Suomen ulkopuolelta.
PoistaJulkaisin tuon erikseen ja nyt kommentoin muisteluitasi ❤️
VastaaPoistaAnttilan kuvasto oli mummolassa ihanaa luettavaa: siinä oli niin kauniita naisia ja ihania tyttöjä ja leluja!
Asuin silloin maalla, Äiti ja Isä kävivät kaupungissa töissä ja siellä oli tavaratalo nimeltä Heps! joka sittemmin muuttui Anttilaksi ja ai että oli hienoa pienen tytön päästä sinne!
Toinen mummula oli järven rannalla ja tädit ja enot juoksivat aina polkua pitkin uimaan, minua kiellettiin menemästä perässä - no uskoinko? Yhdestä kerrasta on ikuinen muisto silmien välissä: kompastuin ja löin otsani terävään kiveen ja verta tuli kuin härän kurkusta: ei ollut puhelinta, ei autoa. Vain mummu joka pelkäsi, että Isä on vihainen, kun tyttö on TAAS ruvella kun tulee hakemaan kotiin.
Mummun puhelinnumeron muistan vieläkin, vaikka puhelinta ei ole ollut enää 30 vuoteen!
Rannekellon laitatin juuri kuntoon = lisäpaloja rannekkeeseen ja uusi paristo, ja päätin opetella käyttämään rannekelloa kännykän kellon sijaan.
Toisessa mummolassa olin päivähoidossa ja sieltä käsin kävin koulua. Naapurissa oli ystävät ja monesti kävi niin, että mentiin ristiin: minä istuin naapurissa mehumukin ja pullan ääressä odottamassa Petriä ja Petri istui mummolla mehumukin ja pullan kanssa odottamassa minua 😄- kun ei ollut niitä puhelimia. Joskus kyllä otettiin äänijänteet käyttöön ja huudettiin, matka oli niin lyhyt. Naapurin setä ei kyllä tykännyt...
Ja vielä: sain Pojalta talvella lahjakortin kirjakauppaan ja siinä oli vielä vähän rahaa jäljellä. Ostin sillä uuden kunnollisen karttakirjan autoon, semmoisen missä on kierreselkä. Me luotetaan painettuun karttaan enemmän kuin digitaalisiin 😉☺️
Hyvää juhannusta täältä Päijät-Hämeestä sinne Etelä-Pohjanmaalle!
Minulla on vieläkin tallella yksi Anttilan kuvasto. Naapurin Riittan kanssa usein selattiin lehteä ja joka sivulta "valittiin" hienoin tavara. MInä olen maatalon tytär ja äiti oli aina kotona tai navetan puolella, kun tulin koulusta. Eihän sitä äitiä muuhun tarvinnut kuin sai vain tarkistaa, että hän on kotona. Oli meilläkin tämän viikon reissulla mukana oikea kartta, kun ajelimme poikki Suomen. Siitä sitten eri juttu.
PoistaOikein mukavaa Juhannusta teillekin!
Minä vastaan aina vaikkei numero olekaan tuttu ja juuri sen vuoksi, että viranomaiset voivat soittaa vaikka kuinka tärkeää asiaa (useinhan niillä onkin mulle tärkeää asiaa..). Tuntemattomiin numeroihin vastaan jaa ja sitten saavat aloittaa höpinänsä. Meillä isännällä oli yhteen aikaan tapana kaikille lehtikauppiaille sanoa että ei hän voi tämmöistä asiaa ratkaista että hän antaa puhelimen vaimolle!
VastaaPoistaMyös meillä isäntä käyttää samaa taktiikkaa. Tuo jaa-vastaus onkin hyvä, en sano enää nimeäni
Poista