Olen suunnistaja!

Olin tänään ensimmäisen kerran ikinä suunnistamassa, siitä tuo mahtaileva otsikko. Minun kouluaikana ja koulussa ei suunnistusta opetettu eikä tällaisesta lajista ollut hajuakaan. Meidän jälkipolvet ovat suunnistaneet aktiivisemmin parin vuoden ajan ja niinhän minäkin innostuin. Aina pitää tehdä jotain uutta. Meillä kävi vielä niin hyvin, että tämä sprinttisuunnistus kuljettiin aivan meidän lähellä ja kisan järjestäjä soitti ja varmisti, että me olemme tulossa. (Tuo järjestäjä sattuu olemaan meidän poika)

Suunnistusalue on meille tuttu ja karttojen katselu on mielipuuhaa. Löysimme rastit ja kävelimme reitin. Ja ihailimme ohi juoksevia. 

Luulisi, että tämän ikäinen osaisi jo pukeutua, mutta ei. Pukeutuessa olin varmaan ajatellut, että ulkona on noin - 10 astetta vaikka oikeasti mittari näytti + 7 astetta. Hiki tuli.

Ajattelin jatkaa tätä suunnistusuraani lähinnä sprinttisuunnistuksen parissa. Metsään en taida mennä. Sinne olisi ambulanssin hankala tulla.